Lohdullista kyllä, Tiinan kokemukset kuolemasta ovat hyviä: rankkoja ja surullisia, koskettavia ja riipaisevia, mutta myönteisiä. Hän uskoo vakaasti siihen, ettei kuolema erota läheisiä lopullisesti toisistaan.

Tiinan isä kuoli, kun tytär oli 19. Pohjanmaalta kotoisin oleva Tiina sai opiskelupaikkakunnalleen sähkösanoman, että keuhkosyöpää sairastava isä oli heikossa kunnossa. Elettiin vuotta 1977. Tiina lähti junalla kotiin ja ehti vielä pitää isäänsä kädestä ennen tämän kuolemaa.

– Koin, että isän kuollessa huoneessa oli läsnä joku, tai jotain, mitä en nähnyt. Se oli voimakas kokemus, johon törmäsin uudelleen omien lasteni syntyessä. Niin kuolin- kuin syntymähetkilläkin olen kokenut olevani jonkun suuren, salatun asian äärellä. En ole pelännyt kuolemaa isän kuoleman jälkeen.

”Veljeni kuolema oli menestyksistä vaikein”

Vuonna 2002 kuoli Tiinan isoveli. Veljellä oli mielenterveysongelmia, ehkä Aspergerin oireyhtymä, jota ei koskaan diagnosoitu. Veljen elämä oli vaikeaa, hän käytti liikaa alkoholia ja söi monta vuotta masennus-, piristys- ja unilääkkeitä. Kaiken tämän seurauksena hän menehtyi äkillisesti sydämen laajentumaan 47-vuotiaana.

– Veljeni kuolema on ollut minulle kaikista menetyksistäni vaikein. Olin tuolloin 43-vuotias ja tulin ensimmäistä kertaa tietoiseksi omasta kuolevaisuudestani. Surin älykästä veljeäni, hänen suremattomia surujaan ja elämäänsä, joka ei kunnolla lähtenyt käyntiin. Meinasin musertua. Masennuin ja laihduin.

Tiina kertoo veljensä näyttäytyneen sisarelleen muutama päivä kuolemansa jälkeen ja sanoneen, että siskon ei tarvitse surra, kaikki on hyvin. Kokemus lohdutti, mutta suru jatkui. Tiina katseli lehdestä kuolinilmoituksia ovina tai portteina toiseen todellisuuteen, mihin olisi itsekin halunnut mennä.

– Muistan kuinka istuin lasteni kanssa laiturilla ja surin sitä, että unohdan veljeni. Pelkäsin, että hän hiipuu ja haihtuu muistoistani. Vähitellen suru lieveni ja masennus kaikkosi.

Luo myös: Olympiaurheilija Anni Vuohijoki: ”Salilla unohdin veljeni kuoleman”

”Viimeiset yhteiset kuukaudet olivat tärkeitä”

Marraskuussa 2009 Tiinan puoliso, Kalle Sangi kuoli munuaissyöpään. Mies oli laihtunut kevään aikana ja hänellä oli sitkeä yskä. Hän kävi kesäkuussa lääkärissä, mutta lopullinen diagnoosi saatiin vasta heinäkuun lopulla.

Tampereen syöpäostolla korkokengät jalassa paikalle kopsutellut kiireinen lääkäri kertoi typertyneelle Sangin pariskunnalle, mistä on kyse, lähetti miehen osastolle ja antoi Tiinalle esitteen, miten lapsille kerrotaan kuolemasta. Hän ilmoitti, että ”saat sitten loppuvaiheessa sängyn miehesi huoneeseen”.

Tiina yritti kysellä lisätietoja munuaissyövästä ja sen hoidosta, mutta lääkäri tokaisi tylysti, ettei siitä ole kukaan koskaan elävänä selvinnyt. Etenkin kun syöpä on levinnyt jo keuhkoihin.

Kalle sai syövän etenemistä hidastavaa lääkettä. Tiina muistaa viimeiset yhteiset kuukaudet täyteläisinä ja tärkeänä aikana.

– Syyskuussa olimme vielä varmoja, että Kalle paranee. Tilasimme marraskuulle matkan Israeliin, josta Kalle oli aina haaveillut. Hän oli tunnustuksellinen kristitty ja olen iloinen, että matka toteutui.

Lue myös: ”Crohnin taudin takia ei tarvitse elää käsijarru päällä”

”Toimintakyky säilyi, vaikka tuska oli valtava”

Matkan jälkeen Kallen vointi huononi ja hän kuoli viikko sen jälkeen. Kipuja ei ollut, mutta hän kärsi tukehtumisen tunteesta. Tiina tiesi, että loppu alkaa olla käsillä ja pyysi itselleen lääkärin lupaaman sängyn miehensä huoneeseen.

Pojat kävivät hyvästelemässä isänsä. Kuopus kertoi rakastavansa isää ja esikoinen kiitti tätä kaikesta. Koko perhe lauloi yhdessä virren Pilvimuurista valo välähtää. Nuoret lähtivät kotiin.

– Kalle istui tuolilla, jossa hänen oli helpompi hengittää kuin sängyssä, totesi ääneen, että nyt tuntuu hyvältä ja painoi päänsä sänkyä vasten, eikä herännyt enää sen jälkeen. Samalla hetkellä hänen ystävänsä astui huoneeseen ja auttoi Kallen sänkyyn.

Tiina valvoi yön yhdessä ystävän kanssa puolisonsa vierellä. Aamulla mies oli poissa. Pojat ja Kallen vanhemmat tulivat sairaalaan. Kun he lähtivät sieltä, aurinko tuli esiin. Pilvimuurista välähtävä valo lohdutti Tiinaa, joka oli muutenkin jo kiitollisuuden euforiassa. Hän oli helpottunut siitä, ettei puolison tarvinnut enää kärsiä.

– Muutaman kuukauden jakso ennen Kallen kuolemaa ja vielä pari kuukautta sen jälkeen oli minulle valtavaa valaistuksen aikaa. Vasta vuodenvaihteessa ymmärsin, mitä on tapahtunut. Säilytin toimintakykyni, vaikka tuska oli välillä valtava.

”Äiti oli lopussakin kaunis ja ihana”

Tiina on huomannut, että kiitollisuus ja rakkaus ovat surun kääntöpuolia. Päivälleen 11 kuukautta Kallen kuolemasta Tiinalle läheinen äiti kuoli munasarjasyöpään vain kaksi viikkoa diagnoosinsa jälkeen. Tiina oli siskonsa läsnä äidin kuollessa.

– Äiti oli kaunis ja ihana. Kipulääkkeiden voimalla hän jaksoi vielä puhua kanssamme. Vähän ennen kuin äiti kuoli, minulle tuli voimakas lämmön tunne.

Äiti hengitti katkonaisesti. Tiina näki, että hän oli lähdössä.

– Juuri ennen kuolemaansa äiti näki miehensä ja poikansa. Sanoin, että saat mennä äiti. Sitten hän kääntyi puoleeni ja sanoi, että siellä on Kalle! Äitini ei ole ollut mikään näkijä eikä hengellinen ihminen.

Tiina on huomannut, että kuolevat hyväksyvät lähtönsä silloin, kun he ovat valmiita siihen.

– Mutta voidakseen lähteä, he saattavat odottaa, että läheiset päästävät heidät matkaan.

Luo myös:

MS-tautia sairastava Outi: ”Aion muistaa taas elää”

Itsemurhan tehneen leski: ”Edellisenä iltana hän osti alushousuja”

Ennen lenkkiä

Pakarat

Lonkankoukistaja ja pakarat joutuvat hiihdossa koville. Lantionseutu tulisikin avata hyvin ennen ladulle lähtöä.

Askelkyykkykävely on mainio lämmittelyliike, sillä ala-asennossa lonkankoukistaja venyy, ja ylösnousu aktivoi pakaran.

Keskity siihen, että ponnistat etummaisella jalalla ylös, jolloin pakara joutuu varmasti töihin. Toista viitisen kertaa molemmille puolille.

Nilkat

Oikeaoppinen, eteenpäin kaatuva hiihtoasento lähtee nilkasta asti. Nilkan joustot auttavat hahmottamaan omia liikeratoja ja lisäävät liikkuvuutta.

Pidä koko jalkapohja maassa ja nojaa polvea niin pitkälle eteenpäin kuin hyvältä tuntuu. Palaa takaisin alkuasentoon ja toista kymmenen kertaa. Pidä huolta, että polvi liikkuu koko ajan samansuuntaisesti nilkan kanssa. Myös ladulla vartalon ja sauvojen tulisi osoittaa samaan suuntaan.

Lavat

Vedätkö huomaamattasi hartiat korviin, kun hiihdät? Silloin lapaluita liikuttavat lihakset toimivat heikosti ja olkanivelet rasittuvat turhaan. Lapatuki kannattaakin aktivoida ennen hiihtolenkkiä.

Pitele toista sauvaa molemmilla käsillä rintakehän etupuolella. Vedä sauva voimakkaasti rintakehääsi vasten. Toista noin 10–15 kertaa, kunnes yläselkä tuntuu lämpimältä.

Lue myös: Randoilu on uusi hiihtohitti

Tiesitkö, että oikeaoppinen hiihtoasento lähtee nilkasta?

Ladulla

Lähde varovasti liikkeelle. Jos lonkankoukistaja hankaa alussa vastaan, hiihtoasentosi on todennäköisesti liian pysty. Tällöin alaselkä saattaa painua ponnistuksessa notkolle. Koko kehon pitäisi olla hallinnassasi, ennen kuin lisäät vauhtia.

Pidä painopiste kaiken aikaa edessäsi. Muutoin valahdat helposti istuvaan asentoon ja joudut tekemään enemmän töitä etureisilläsi.

Hillitse vauhdin hurma. Liian kovaa sivakoidessasi tekniikka usein kärsii. Jos näin käy, kevennä tahtia hetkeksi ja nosta taas vähitellen tehoja.

Pilko lenkki osiin. Hiihdä välillä teknisiä osuuksia, jolloin keskityt jalkatyöhön tai tasatyöntöihin. Riippumatta siitä, kuinka kovaa hiihdät, harjoituksen ei tarvitse olla aina samanlainen.

Lue myös: Talvijuoksija, näin pukeudut lenkille!

Lenkin jälkeen

Pysy vielä hetki liikkeessä. Hölkkää tai kävele noin 10 minuuttia ja pinkaise myös muutama alle kymmenen sekunnin spurtti.

Venyttele sisällä lämpimässä 30–60 minuutin kuluttua harjoituksesta.

Rullaile hierontapallolla ainakin lonkankoukistajat ja rintalihaksen etuosa. Hieronnan on tarkoitus tuntua lihaksissa, muttei sattua. Kovin kosketusarkaa lihasta ei pidä rullata, sillä se saattaa olla tulehtunut.

Venyttele ainakin päälihasryhmät: etu- ja takareidet, pohkeet, ojentaja ja pakarat. Kuulostele kehoasi, missä muualla lenkki tuntuu? Lyhyet, 20–30 sekunnin venytykset riittävät.

Kipeytyivätkö säärtesi etuosat? Näin käy usein etenkin aloittelevalle hiihtäjälle, sillä hiihdossa joutuu kannattelemaan suksia ja tasapainoilemaan paljon yhdellä jalalla. Avaa kireydet hieromalla sääriä putkirullalla.

Lue myös:

Näin hoidat talvi-ihoa oikein

Näin löydät itsellesi sopivat sukset

Tummanruskea maatiaiskana kallistaa päätään, ja alaleuan punainen heltta höllyy. Kun kana kumartuu rapsuttamaan rintaansa nokallaan, niskasulat tutisevat. Kaulalla musta ja tummanruskea limittyvät toisiinsa kuin tiikerin raidat.

Niina Hakalahti, 50, on viime kesän jälkeen viettänyt tovin jos toisenkin istuskellen täällä pienkanalansa verkkoaitauksessa vanhalla kaivonkannella. Hän ihastelee neljän maatiaiskanansa monivärisiä höyhenpeitteitä ja katselee niiden puuhia.

–Kanojen touhuja voisi katsoa vaikka kuinka kauan. Se on kuin tuijottaisi tulta tai virtaavaa vettä, hän sanoo.

Niina Hakalahti innostui pienkanalasta luettuaan lehtijuttuja aiheesta. Kanalan pito on hänen mukaansa vaivatonta.

Kanat tuovat mielihyvää

Maatiaiskanat Kyllikki, Marja-Leena, Mea ja Peik saapuivat Hakalahden tamperelaiseen kaupunkilaispuutarhaan Iisalmesta. Niina innostui pienkanalan pidosta törmättyään lehtijuttuihin kotoilusta, lähituotannosta ja urbaaneista kanaloista.

Matkan varrella Hakalahti on huomannut, että kanat jopa tukevat kotona työskentelevän työterveyttä. Ne nimittäin tarjoavat syyn nousta työtuolista.

Aluksi kanat olivat arkoja, mutta nykyisin ne jopa tervehtivät hyppäämällä ”äiskän” syliin.

Niina arvostaa kuopsuttajien itsenäisyyttä ja kanalanpidon vaivattomuutta. Hän ei halua harrastaa lemmikin kanssa vaan ainoastaan elää rauhallisesti rinnakkain. Samoista syistä hänelle sopivat myös kissat.

Kissat jos mitkä pitävät yllä Niinan mielenterveyttä ja yleistä hyvinvointia. Kiiltävän musta Trotski ja karvatursas Ruusu rauhoittavat pyyteettömällä, sanattomalla läsnäolollaan.

–Ne ovat todella terapeuttisia, Niina vakuuttaa.

Kissamainen rauhallisuus on kannatellut häntä etenkin silloin, kun perheessä on ollut isoja murheita. Väsyneenä ei välttämättä jaksa puhua, mutta toisen olennon läsnäolo lohduttaa.

Kissojen murteella

Kissoilla on osansa myös Niinan unelmatyöpäivässä: on rauhallista, klassinen musiikki soi, kissa kuorsaa vieressä – ja teksti luistaa.

Köyhän miehen mindfulnessia. Sitä on eläminen kissojen aaltopituudella.

Kissat tuovat arkeen myös hauskuutta. Etenkin Ruusu-kissa on koominen pursuilevine karvoineen. Nukahtaessaan se putoaa joskus sohvalta lattialle.

Kahdentoista vuoden kuluessa Niina on oppinut ”puhumaan kissaa” – tai ainakin sitä murretta, jolla hänen omat kissansa viestivät. Ne kertovat elein ja äänin, milloin ne haluavat päästä ulos tai tarvitsevat ruokaa tai hellyyttä.

Ihmisen hellyydentarpeeseen kissat eivät kuitenkaan suoraan vastaa. Ne puskevat ja kiehnäävät silloin, kun niitä itseään huvittaa. Ovathan ne kissoja.

Lue kaikki kolme tarinaa eläinten hyvää tekevästä vaikutuksesta 8.3. ilmestyvästä Omasta Ajasta.

Lue myös:

5 syytä, joiden takia lemmikki tekee terveemmäksi

Riitta Havukainen: ”Elämää ei kannata tuhlata katkeruuteen”

Tutkimuksen mukaan terveys ja talous ovat yli viiskymppisten suurimpia huolenaiheita

Kun ikää kertyy, ihmisen elintoiminnot hidastuvat ja hormonitasot laskevat. Tavallista matalampi testosteronin taso on aivan normaalia ikääntyvillä miehillä.

Miehen testosteronitaso on korkeimmillaan 25-vuotiaana. Sen jälkeen se alkaa laskea hiljalleen. 40 ikävuoden tienoilla testosteronitason lasku kiihtyy, mutta ei se silloinkaan romahda rajusti: taso vähenee siitä lähtien vajaan prosentin vuosittain.

Oireita vain osalla

Koska muutos miehen elimistössä tapahtuu hitaasti jopa vuosikymmenien aikana, andropaussi tulee vähän kuin huomaamatta. Oireita ilmenee vain osalla miehistä, ja ne alkavat pikkuhiljaa: tyypillisimmin 50 ikävuoden hujakoilla, toisilla aiemmin, toisilla myöhemmin tai ei ollenkaan.

Testosteronivaje on 10–20 prosentilla keski-ikäisistä miehistä, mutta oireita on 5–10 prosentilla. Mahdolliseen oireiluun vaikuttaa paitsi testosteronitason yksilöllinen vaihtelu myös peruskunto. Ylipaino lisää riskiä saada oireita.

Testosteronin puutos voidaan mitata verikokeella. Testi kannattaa tehdä aamulla, jolloin tulokset ovat luotettavampia.

Ikä ei aina syypää

Aina ikä ei ole syypää. Yhtä lailla oireilu voi johtua monista sairauksista. Mieskunto saattaa heiketä esimerkiksi diabeteksesta, kilpirauhasen vajaatoiminnasta, liiallisesta stressistä ja masennuksesta.

Testosteroniarvot voivat olla matalat ja andropaussin kaltaisia oireita ilmetä jo nuorempana. Se johtuu yleensä siitä, että kivekset eivät pysty tuottamaan testosteronia riittävästi tai aivolisäkkeen toiminta on häiriytynyt.

Näin voi käydä esimerkiksi silloin, kun miehellä on aivolisäkekasvain tai hän sairastaa sikotaudin aiheuttaman kivestulehduksen. Se johtaa usein jommankumman kiveksen menetykseen.

Testosteronitasoa voivat laskea myös jotkin lääkkeet, muun muassa opioidi-kipulääkkeet ja kortisoni.

Onko miehellä vaihdevuodet? Lue koko juttu mieshormoneista 8.3. ilmestyvästä Omasta Ajasta.

Lue myös:

Näin hormonit vaikuttavat viisikymppiseen

3 kokemusta vaihdevuosista: ”En ollut oma itseni”

5 faktaa vaihdevuosien hormonihoidosta

Väite: Aloitan uuden 
elämän aina tammikuussa.

En panttaa muutosta johonkin tiettyyn päivämäärään, vaan mieluummin vien sitä pikkuhiljaa eteenpäin. On liian extremeä päättää, että tietystä päivästä lähtien ei esimerkiksi syö, juo tai tee jotain. Sillä ei saa aikaan pitkäaikaista muutosta, vaan ainoastaan paineita itselleen. Rakastan omaa arkeani sellaisena kuin se juuri nyt on – mutta yhdessä asiassa voisin petrata. Inhoan imurointia!

Väite: Aamiainen on päivän tärkein ateria.

Aikaisina arkiaamuina kroppani ei ota ruokaa vastaan, mutta vapaapäivinä rakastan nauttia aamiaista. Tykkään pekonista tosi paljon, samoin munakkaista ja avokadoleivistä. Lomalla tietysti mimosa tai samppanjalasillinen viereen! Kuvasimme Huippumalli haussa -ohjelmaa Tallinnassa, ja sikäläiset laittoivat pekonia puuroonkin. Minulle puuro on pyhä, siihen laitan vain voisilmän.

Väite: Peilistä pitää näkyä lihaksia.

Mallina en tarvitse näkyviä lihaksia, vaan ne voivat olla jopa haitaksi. Kun yhteen aikaan treenasin kovasti, reiteni kasvoivat, eikä se miellyttänyt asiakkaitani. Hoikensin reisiäni kävelemällä. Personal trainerini on antanut minulle liikkeet, joita teen ilman lisäpainoja, jotta lihakseni eivät kasva liikaa. Treenitavoitteeni on pitää reidet kiinteinä ja voida hyvin.

Maryam Razavi on Suomen Huippumalli -ohjelman juontaja ja yksi tuomareista. Huippis alkaa Livillä maaliskuussa 2017.

Väite: 10 000 askelta 
päivässä on helppo nakki.

Minulle kyllä. Olen ympärivuotinen kävelijä, rakastan sitä! Tulee hyvä fiilis, kun tekee jotain niin ekologista ja hyödyllistä. Paukkupakkanenkaan ei haittaa, mutta sateella valitsen auton tai ratikan.

Väite: Urheiluvaatteissa 
on mahdoton näyttää 
tyylikkäältä.

Pelkästään niissä ehkä, mutta salivaatteita kannattaa yhdistää tavalliseen pukeutumiseen. Parhaat esikuvat tässä ovat mallit Gigi Hadid ja Kendall Jenner. Heillä näkee sporttitopin, leggarit ja lenkkarit pitkän villakangastakin alla. Itsekin suosin tällaista ”athleisurea”.

Väite: Uni on paras 
kauneusrutiini.

Kyllä. Malliaikoina opin nukkumaan missä tahansa, ja esimerkiksi lentokoneessa nukun aina. Yritän pitää viikossa yhden päivän, jolloin en tee yhtään mitään, en edes katso puhelinta. Lepään ja lataan akkujani. Sen jälkeen kuulen omat ajatukseni ja ideani paremmin.

Lue mitä Maryam kirjoitti Costumen ystäväkirjaan -> Ystäväkirja: Maryam Razavi

Lue myös:

4 julkkisnaisen ruokapulmaa ja niiden ratkaisut

Laulaja Evelina: ”Miksi hoikan kroppaa saa kommentoida?”

Onko timmi kroppa seksikkäin asusteesi, Lotta Hintsa?

Tutut naiset kertovat: Näin yhdistämme kävelyn ja työn

Yksityisten ihmisten lahjoitukset ovat suomalaisille hyväntekeväisyysjärjestöille entistä tärkeämpiä. Kun valtion kehitysyhteistyövaroja leikattiin, kehitysmaissa toimivien kansalaisjärjestöjen rahoituksesta katosi yli 40 prosenttia.

Myös kotimaassa avustustyötä tekevät järjestöt ovat tiukoilla, kun valtion ja kuntien tuet supistuvat. Jos haluat ryhtyä lahjoittajaksi, valinnanvaraa riittää.

Valitse merkityksellinen kohde

Lähde liikkeelle siitä, mitä haluat rahoillasi tehtävän. Auttaa naisia ja tyttöjä kouluttautumaan vai pienentää ilmastonmuutoksen vaikutuksia? Kartuttaa hätäapurahastoa runtelemilla alueilla vai tukea kiusaamisen vastaista työtä?

Mahdollisuuksia on monia. Osa valitsee useamman, keskenään hieman erilaisen avustuskohteen.

Vastuullinen järjestö kertoo avoimesti myös siitä, jos kaikki ei ole edennyt suunnitellusti.

Avoimuus kaiken A ja O

Lahjoittajat odottavat entistä tarkempaa tietoa tukemansa toiminnan tuloksista. Kohteen valinnassa kannattaa katsoa järjestöjen nettisivuilta, mitä ne työstään kertovat ja millaisia tuloksia hankkeissa on saatu aikaan.

Vastuullinen järjestö kertoo avoimesti myös siitä, jos kaikki ei ole edennyt suunnitellusti. Kehitysmaissa olosuhteet ovat usein vaikeat. Hanke voi keskeytyä vaikkapa aseellisen selkkauksen vuoksi.

Isoissa kehitysyhteistyötä tekevissä järjestöissä jokaisella hankkeella on vastuuhenkilö, joka seuraa sen edistymistä ja valvoo rahankäyttöä. Ulkoministeriön rahoittamissa hankkeissa tilintarkastuksessa on käytettävä aina kansainvälisesti hyväksyttyä tilintarkastajaa.

Keräyskuluja on aina

Lahjoittajaa kiinnostaa, kuinka suuri osa rahoista menee varsinaiseen avustustyöhön. Poliisin myöntämä keräyslupa edellyttää, että järjestö raportoi varojen keräämisestä aiheutuneet kulut. Ne ovat olleet viime vuosina keskimäärin 11 prosenttia.

Isoja menoeriä ovat esimerkiksi mainostaminen, esitteiden painattaminen, postitus ja pankkikulut. Vähiten kuluja menee, jos lahjoittaja siirtää rahat suoraan järjestön pankkitilille. Myös lipaskeräys on järjestölle edullinen, koska kerääjät ovat vapaaehtoisia.

Joskus etenkin pienet yhdistykset ilmoittavat, että ”rahat menevät lyhentämättömänä avustuskohteeseen”. Tarkalleen ottaen tämä ei pidä paikkaansa, sillä kaikesta varainhankinnasta aiheutuu ainakin pankkikuluja.

Kehitysmaissa hallintorakenteet ovat usein heikkoja, ja siksi kansalaisjärjestöjen rakenteiden tulee olla vahvoja.

Vahvat hallintorakenteet tarpeen

Vapaaehtoiset ovat kansalaisjärjestöjen voima, mutta vähänkään isomman järjestön toiminta vaatii palkattua henkilökuntaa. Avun perillemeno edellyttää ammattimaista hallintoa – hyvää johtamista, hankkeiden pitkäjänteistä suunnittelua, tehokasta toteutusta ja rahankäytön valvontaa. Siksi pelkkien hallinto- ja keräyskulujen tuijottaminen ei kannata.

Kehitysmaissa hallintorakenteet ovat usein heikkoja, ja siksi kansalaisjärjestöjen rakenteiden tulee olla vahvoja. On siis hyvä merkki, että järjestöllä on henkilöstöä myös paikan päällä, ”kentällä”.

Kehitysmaissa työ on tehokkainta silloin, kun se suunnitellaan yhdessä avunsaajien kanssa. Jos kaikki sanellaan ulkopuolelta, tulokset eivät ole kestäviä.

Juttuun on haastateltu Syöpäsäätiön varainhankintapäällikköä Helena Hulkkoa, Pelastakaa Lapset ry:n varainhankintapäällikköä Sari Melleriä, Vastuullinen Lahjoittaminen ry:n pääsihteeriä Pia Tornikoskea sekä Suomen Lähetysseuran Läntisen Afrikan alueellisen kirkollisen työn koordinaattoria Anni Takkoa.

Lue myös:

Mikä valvottaa villieläinten pelastajaa?

Mitä pappi oppi asunnottomilta romaneilta?

Koti järjestykseen – 10 todella helppoa vinkkiä

 Mikä: 2h + k, 82,5 m2 Missä: Vuonna 1923 rakennetussa kerrostalossa, Fredrikintorin kupeessa Helsingissä Täällä asuu: Sisse Collander

Kun astuu Sisse Collianderin valoisaan kaksioon, näkee kohta puiset, erisävyiset JEE-kirjaimet ja Sissen taulun enkelitytöstä. Kirjaimilla Sisse haluaa viestiä, että elämä on innostavaa ja ihanaa.

Olohuoneessa voi istahtaa Chesterfield-nahkasohvalle ja tutkia nojatuolin hieman repaleista nahkapintaa. Edellisen omistajan rottweiler-koira tapasi leikkiä sillä, mutta Sisseä kuluneisuus ei haittaa.

Keittiön kattoparruista roikkuu tuoksuvia yrttejä. Lipaston päällä valaisee pupu. Kaikkialla on yllättäviä värejä ja kekseliäitä yksityiskohtia.

– Moniaistisuus on minulle tärkeää. Haluan, että sisustus ruokkii kaikkia aistejani.

Lue myös: Millaista olisi asua kaksion kokoisessa omakotitalossa?

 Remontti tarvittiin

Muuttohetkellä asunto oli ollut pitkään remontoimatta. Viimeiset isommat remontit oli tehty 90-luvun alussa keittiöön ja wc:hen. Mäntylankkulattiat olivat huonossa kunnossa. Sisse käsitteli ne valkoisiksi, jotta asuntoon saatiin valoa.

Reilun 80 neliön asuntoonsa Sisse halusi entistä enemmän avointa tilaa. Kaksi seinää kaadettiin. Näin syntyi olohuoneen kupeeseen avokeittiö.

Pian muuton jälkeen katon maali alkoi halkeilla, ja maalipinta irrotettiin. Ajatus oli, että maalin alta löytyisi kaunis, elävä betonipinta vaaleiden seinien kumppaniksi

– Isäni toivoi, että maalin alta olisi löytynyt upea vanha kattomaalaus, mutta valitettavasti niin ei käynyt.

Lue myös: Harvinainen kaksio puutalossa hurmaa Helsingin keskustassa

Ruokapöydän yläpuolella roikkuu Form Us With Loven kuparinen Levels-valaisin, joka on saatu ystäväporukalta tupaantuliaislahjaksi. Hyllylle Sisse on rakentanut kollaasin mainoskuvista ja mietelauseista.

 Koti kuin Huvikumpu

Sissen kotona on runsaasti värejä valaisimissa, astioissa ja kalusteissa. Asunnon värikkyys ja lukuisat yksityiskohdat tekevät siitä lasten suosikin.

– Ystävieni lapset ryntäävät heti tutkimaan esineitä. Ystäväni ovatkin todenneet kotini olevan varsinainen Villa Villekulla, Peppi Pitkätossun Huvikumpu.

Sissen kekseliäisyydellä ei tunnu olevan rajoja. Edellisen asukkaan asentamiin kattoparruihin hän on perustanut yrttitarhan. Sisse tarjoaa hedelmäsmoothiet, joihin hän noukkii koreista tuoksuvia yrttejä. Nautimme ne Porin rakennusapteekista hankituista lampun lasikuvuista.

– Osti ne eurolla kappale. Ei ole paljonkaan väliä, mihin tarkoitukseen ne on tehty alun perin, kunhan ne sopivat minun käyttötarkoitukseeni.

Saman huomaa Sissen muissakin sisustusratkaisuissa. Hän on tehnyt lyhdyistä kattovalaisimia kääntämällä ne ylösalaisin. Hän on ommellut virkatusta peitosta koristetyynyjä ja tehnyt puulaatikoista istuimet parvekkeelle.

Lue myös: Näin yksiö sisustetaan tilavaksi – tutustu kolmeen alle 40 neliön pikkukotiin!

Rentous syntyy kerroksista

Kodin rento ja boheemi tunnelma syntyy siitä, että suurimman osan tavaroista Sisse on saanut tai ostanut kierrätettyinä. Hän ei ostaisi kalusteita kerralla.

– Tykkään kerroksellisuudesta ja siitä, että yhdistetään uutta ja vanhaa sekä eri aikakausia. Pidän tavaroista, joilla on tarina, ja siitä että koti ilmentää omistajansa persoonaa.

Sisse on ostanut uusina ainoastaan tavaroita, jotka liittyvät tiettyyn tärkeään päivään. Esimerkiksi olohuoneen Idp-nahkatuolin hän hankki valmistuessaan maisteriksi.

Lue myös: Töölöläiselämää valoisassa loft-yksiössä

Taulu on toisinto Katja Tukiaisen maalauksesta ”A pony, Louis Vuitton and that mom and dad will stay together”. Sisse teki sen Lahden Muotoiluinstituutissa. Tehtävänantona oli toistaa suosikkiteos mahdollisimman tarkkaan. Tarranauhalla ja tekstillä Sisse on tehnyt taulusta omannäköisensä. Lamppu on erään hotellin jäämistöä ja hankittu porilaiselta kirpputorilta. Sukset ovat suvun perintöä.

Luonnoskirja aina mukana

Sisse kulkee koko ajan luonnoskirja mukanaan. Siihen hän piirtää ja listaa kauniita ideoita. Hän ottaa paljon kuvia, ja rakentaa niistä inspiraatiokirjastoa tietokoneelle.

Tästä kaikesta on hyötyä, kun hän suunnittelee sisustuksia asiakkailleen.

Inspiraatiokirjasto auttaa omassakin kodissa. Sisse on jo laatinut keittiöremontin suunnitelmat. Keittiön seinässä on upea kaareva muoto, ja hän haluaa korostaa sitä. Puuseppäkin on jo tiedossa.

– Suunnitelmani ovat aika villejä, koska tykkään käyttää luovuutta ja mielikuvitusta. Onkin hyvä, että tekninen ammattilainen kertoo, toimivatko ne, Sisse kertoo.

Mainosmateriaalina käytetty alumiininen hammasharja oli bussipysäkin katolla. Käsipyyhkeet ovat Hayn. Metallikauhan hän löysi vanhan kodin kellarikäytävästä.

Eteisestä aukeaa kaarioven kautta näkymä olohuoneeseen. Chesterfield-sohvan Sisse osti ystävän työpaikan nettikirpputorilta. Nojatuolin Sissen äiti löysi Kokemäen kirpputorilta. Taulut Sisse on tehnyt itse. Kahdesta postikortista hän teetti kuvasuurennokset ja kiinnitti kuvat lakanakankaalle Decoupage-lakalla. Aurinko on muuttanut taulujen sävyn punertavaksi. Diskopallosta syntyy heijastuksia seinille, kun auringonvalo osuu siihen.

Katso myös nämä ihanat kodit:

Kuormalavat kekseliäästi käytössä pienessä kaupunkikodissa

Kaupunkilaisperhe sisusti rohkeasti unelmiensa kartanon

Punainen puutalo keskellä kaupunkia

1. Smoothiet

Trendikäs terveyspirtelö on järkevä välipala ja auttaa myös makeannälkään. Smoothieen kannattaa sekoittaa muutakin kuin makeita hedelmiä, varsinkin jos sairastaa diabetesta. Muutoin sokeria saa liikaa. Marjoja tai kasviksia käyttämällä juomasta ei tule liian makea.

Myös proteiininlähteet sopivat smoothieen. Silloin se pitää pidempään kylläisenä eikä nosta verensokeria liian äkisti. Proteiiniksi käyvät maitotuotteet, esimerkiksi maitorahka tai jogurtti. Myös maidolla voi notkistaa juomaa.

Vinkki: Lisää smoothieen hyviä rasvahappoja sisältäviä pähkinöitä ja siemeniä. Kookoslastut tuovat paljon makua.

Lue myös: Täydellisen vihersmoothien kaava

2. Jogurtit ja rahkat

Jos et jaksa säheltää tehosekoittimen kanssa, turvaudu maustamattomaan jogurttiin tai rahkaan. Lisää marjoja ja lorauta päälle juoksevaa hunajaa. Tällä herkulla korvaa vaikka jäätelön.

Vinkki: Syö proteiinipitoista herkkujogurttia, jos makeanhimo iskee aamulla tai päivällä. Pysyt virkeänä ja kylläisenä. Iltaan sopii kevyempi ja hiilihydraattipitoi
sempi vaihtoehto, kuten hedelmät.

Lue myös: Juoksijat kertovat: Näin minä syön

3. Marjat

Suomalaiset käyttävät marjoja liian 
vähän, vaikka ne ovat erittäin terveellisiä – ja vaikka Suomen metsät ovat ilmaisia vitamiinipommeja pullollaan.

Marjoja voi syödä vapaammin kuin hedelmiä, koska ne ovat happamampia ja niissä on vähemmän sokeria. 
Sopiva määrä on kahdesta neljään 
desiä päivässä.

Esimerkiksi mustaherukka sopii loistavasti herkutteluun, sillä siinä on paljon antioksidantteja ja kuituja. Tyrnikin on oikea supermarja. Myös vadelma, mustikka ja puolukka ovat hyviä vaihtoehtoja.

Vinkki: Marjapiirakka auttaa makeanhimoon ja kelpaa vieraillekin. Korvaa osa piirakkapohjan vehnäjauhoista täysjyväviljalla, kuten speltillä tai kaurajauhoilla. Myös leseet ja puurohiutaleet 
sopivat taikinaan.

Lue myös: Itsetehty mysli, jogurtti ja marjat – katso Martinan iltapalan resepti

4. Hedelmät

Monet syövät liian vähän hedelmiä, mutta liikaakaan niitä ei sovi ahmia. Kilon pussissa mandariineja on yhtä paljon energiaa kuin pienessä ateriassa. Pari–kolme hedelmää päivässä on 
hyvä määrä.

Viinirypäleitä saa nauttia vain kourallisen, sillä nykyisin ne on jalostettu makeiksi. Ennen rypäleet olivat happamampia, ja siemenet olivat mukana.

Suosi kausihedelmiä, kuten syksyllä kotimaisia omenia ja luumuja. 
Talvella voi herkutella ulkomaisilla sitrushedelmillä.

Vinkki: Jos arkinen appelsiini 
tai banaani ei houkuttele samalla
tavalla kuin karkkipussi, valjasta mielikuvitus avuksi. Ananaksesta, mangosta, kiiviä muistuttavasta 
pitaijasta ja erilaisista meloneista
voi loihtia eksoottisen hedelmäsalaatin. Jos oikein tekee mieli 
makeaa, pyöräytä omenoista 
piirakka.

Lue myös: 7 terveellistä tapaa, jotka tuhoavat hampaasi

5. Kuivatut hedelmät 
ja pähkinät

Hedelmä-pähkinäsekoitus käy pulla
pitkon korvikkeeksi, sillä se pitää kylläisenä pitkään. Pähkinöissä on paljon hyviä rasvoja, mutta myös energiaa, joten niitä ei kannata napostella mielin määrin. Pari kourallista päivässä riittää.

Vinkki: Taatelit ja cashew‑
pähkinät sopivat mainiosti yhteen. Koska taateli on luonnostaan erittäin makea, se auttaa makean
himon taltuttamisessa. Kokeile myös kuivattuja viikunoita, 
aprikooseja ja rusinoita.

Lue myös: Täydellinen brunssimenu omenasta

6. Tumma suklaa

Jos suklaata on saatava, valitse tumma suklaa, jossa on kaakaota vähintään 70 prosenttia. Syö suklaata maltillinen määrä ja nautiskele jokaisesta palasta.

Vinkki: Suklaalevyn voi korvata myslipatukalla. Varsinainen herkku on tummalla suklaalla kuorrutetut mansikat.

Lue myös: Maailman helpoin suklaamysli

7. Maustetut kuplavedet

Vaihda limonadit ja sokeriset mehut maustettuihin kuplavesiin. Satunnaiseen limunhimoon kannattaa valita kevytversio. Ne ovat sokerilimuja 
parempia, mutta ei niidenkään 
juominen suositeltavaa ole.

Vinkki: Mausta jääkaappikylmä hanavesi tai itse hapotettu kuplavesi  esimerkiksi puolukoilla, appelsiininlohkoilla, kurkkuviipaleilla tai rosmariininoksalla.

Lue myös: Kaikki hyödyt sokerittomuudesta: ”Paino tippuu monella nopeasti”

1. Maaginen retriitti: Arabiemiraatit

– Tähtitaivas loistaa kirkkaana aavikkotelttani yllä. Pöllyävä hiekka tunkeutuu joka paikkaan, ja yölläkin on niin tukalan kuuma, että nukun pelkissä pikkareissa. Aamulla herään naurukyyhkyjen kujerrukseen. Ensitöikseni sytytän tulet nuotioon, sillä erämaa uinuu vielä pimeydessä.

Arabiemiraattien aavikkoleireilyssä on jotain maagista. Hienointa on aavikolla vastassa oleva loputon tyhjyys. Tuntuu, kuin elämäänsä katselisi aivan uudesta perspektiivistä, jossa kaikki on mahdollista. Kiireiselle arjelle vastapainoa tarjoava aavikkoretki onkin mieletön henkinen retriitti.

Päiväsaikaan hiekkadyynit tarjoavat monipuolisia harrastusmahdollisuuksia. Itse ajoin 150 metriä korkeilla dyyneillä enduroa. Mutta aavikolla voi kokeilla myös hiekkalautailua, kaasutella mönkijöillä tai lähteä vaikka juoksulenkille. – Kristiina Komulainen, juontaja ja mediatuottaja

2. Rentoutumisen huippu: Vietnam

– Siemailen pillillä kookoksesta kookosvettä. Aamuni on alkanut rannalla tehokkaasti ohjatulla joogalla ja päättynyt pulahtamiseen lämpöiseen mereen. Miesmuistiin en ole ollut yhtä rentoutunut kuin vietnamilaisessa Salinda Phu Quoc Island Resortissa. Spassa vaivun nirvanaan, eivätkä hoidot ole ylihinnoiteltuja. Paikan erikoisuutta minihummeria löytyy lautaseltani joka päivä.

Hotellin asukkaita yhdistää sama päämäärä: kuntoilu ja rentoutuminen. Vaihdamme vinkkejä upeimmista juoksureiteistä ja parhaasta kellonajasta tennikseen. Tuntuu hyvältä tietää, että maailmassa on paikka, johon voin paeta stressiä. – Taru Marjamaa, Fitin päätoimittaja

3. Aikuiseen makuun: Itävalta

– Talviaurinko lämmittää suloisesti ja taivas on niin kirkas, että horisontin lumihuippuiset vuoret erottuvat paljaalla silmällä. Läheisellä vuorenrinteellä hyppii peuroja.

Tunnelmallinen Kitzbühel on ehdottomasti yksi suosikkikohteistani. Vanha vuoristokaupunki ei ole kasvanut niin nopeasti kuin monet muut alppikylät, vaan sen kaduilla on yhä keskiajan tuntua. Ruokaravintolat ovat laadukkaita, eikä after skissä kukaan rymyä. Kohde sopiikin hyvin aikuiseen makuun.

Innostuin laskettelusta vasta joitakin vuosia sitten, mutta Kitzbühelin pitkät ja loivat mäet eivät ole liian hurjia aloittelijallekaan. Olisinkohan noussut kolmatta kertaa elämässäni suksille, kun jo viiletin rinteitä alas. Parasta on se, ettei minun tarvitse raahata omia kamoja mukana, vaan saan rinnevuokraamosta aina hyväkuntoiset, valmiiksi huolletut sukset alleni. – Jasmin Hamid, kaupunginvaltuutettu ja näyttelijä

4. Löylyt jäätiköllä: Islanti

– Parasta jäätikköretkeilyssä on sen yllätyksellisyys – kaikki on aivan erilaista kuin olen kuvitellut. Jäätikkö ei ole todellakaan mikään luistinrata, vaan levittäytyy silmien edessä kuin ylös alas aaltoileva pelto. Maisema hohtaa puhtaanvalkoisen sijaan kaikissa sinisen sävyissä, ja sulava jää kirskuu ja paukkuu ympärillä kuin ilotulitusraketti. Jäätiköllä jos missä tajuaa oman pienuutensa luonnon keskellä.

Päiväretkelle lähtijän ei silti tarvitse olla mikään eräjorma. Opas hakee matkailijan hotellilta ja tuo tarvittavat retkeilyvarusteet mukanaan. Viikon mittainen Vatnajökullin jäätikön ylitys sen sijaan kysyy retkeilijältä enemmän kanttia. Kolean hiihtovaelluksen palkintona odottaa jäätikön alaisen tulivuoren energialla lämpiävä höyrysauna – keskellä jäätikköä tietysti. – Satu Rämö, Islannissa asuva yrittäjä ja salamatkustaja-bloggaaja

Lue lisää Islannista: Kun käy kerran Islannissa, sinne haluaa palata

5. Auringonlaskun tervehdys: Thaimaa

– Nousen bambuportaita pitkin puuhökkelin toiseen kerrokseen, rullaan maton auki ja istun ihailemaan hellepäivän viimeisiä auringontuikahduksia. Kattojen yltä avautuu näkymä merelle, horisontti punertaa, saliin syttyvät somat tunnelmavalot. Iltajooga alkaa, ja jossain vaiheessa huomaan auringon vaipuneen piiloon. Taivas kaartuu ylle kuin lämmin peitto, jota puhkovat kirkkaat tähdet. Oi, autuutta!

Thaimaa on kuin suvun vanha kesämökki: tuttu, turvallinen ja helppo palata aina uudelleen. Elämyksellisimmät joogat olen kokenut turistirysänä pidetyllä Koh Lantalla, jossa laadukkaita joogapaikkoja riittää. Eri puolilta maailmaa saarelle asettuneet opettajat ovat lahjakkaita ja kokeneita, kuten Oasis Yogan amerikkalainen Farra, joka tietää, miten auringossa löllähtäneisiin jäseniin saadaan eloa.

Kaikki on tehty vaivattomaksi: tarjolla on lainamattoja ja hyttysmyrkkyä, joogan jälkeen alakerrasta voi napata smoothien. Sen jälkeen kutsuu katkarapuillallinen rantahiekalla loikoillen. – Anne Luhtala, Fitin toimituspäällikkö

Lue myös:

5 sporttisinta talvilomakohdetta

Talvivaellus on sairasta, mutta rakastan sitä

Marianna ei olisi koskaan uskonut, että hänen miehensä pettää häntä.

Mariannalla on kolme lasta. Kaksi lasta on hänen ensimmäisestä avioliitostaan ja kuopus toisesta, joka rikkoutui miehen petokseen.

Marianna kasvoi perheen ainoana tyttärenä kodissa, jota hän luonnehtii hyväksi ja turvalliseksi. Tytär oli isänsä silmäterä. Hän koki, että itsenäistyminen vaati muuttoa pois kotikaupungista. Hän tuli Helsinkiin opiskelemaan ja tapasi ensimmäisen miehensä. Naimisiin hän meni jo 19-vuotiaana.

– Niin kuului tehdä. Koska olin ainoa lapsi, halusin perheen hyvin nuoresta asti.

Ensimmäinen avioliitto kesti lähes kuusitoista vuotta. Marianna ja hänen puolisonsa aikuistuivat yhdessä. Mies teki paljon työtä, ja Marianna oli kotona lasten kanssa.

– Klassisen tyhmästi sanottu, mutta kasvoimme erillemme. Meillä ei ollut eväitä käydä liittoamme läpi ajoissa. Tukehduimme ruuhkavuosiin. Oli sääli ajautua eroon.

Marianna oli haaveillut, että nuoruuden liitto kestäisi loppuelämän, mutta hänestä tuli yksinhuoltaja. Välit lasten isään olivat kuitenkin hyvät, ja he pystyivät sopimaan kaikista käytännön asioista. Puoliso löysi nopeasti uuden naisystävän ja meni naimisiin.

Lue myös: Seksitön suhde? 3 ongelmaa ja ratkaisua

”Noin kiltti ei voi tehdä minulle pahaa”

Reilut kymmenen vuotta sitten Marianna tapasi Simon. Hän oli täysin toisenlainen kuin Mariannan ensimmäinen puoliso, joka oli ollut voimakas ja määräileväkin persoona. Simo oli eronnut kuten Mariannakin – ja vaikutti hyvin kiltiltä.

– Ajattelin, että noin kiltti ihminen ei voi tehdä minulle pahaa. Hän oli todella kunnollinen, hyvässä ammatissa ja ahkera työssään. Ihastuin mielikuvaan.

Suhteen vauhti oli kova, ja jo vuoden kuluttua pari oli naimisissa. Aluksi Simo suhtautui myönteisesti Mariannan kristillisyyteen, vaikkei hän jakanut samoja arvoja. Simon myötä Marianna sai ympärilleen ison suvun ja perhejoulut. Ilman sisaruksia kasvaneena hän nautti niistä sydämensä pohjasta.

Simo halusi yhteisen lapsen. Marianna oli 38-vuotias ja ajatteli, että kaksi lasta riittää.

– Sitten mietin, että ehtiihän tässä vielä. Iltatähtemme syntyi kahden vuoden sisällä tapaamisestamme.

Marianna tiesi, että Simon edellinen suhde oli ollut tuulinen.

– Sinisilmäisesti ajattelin, että minun luotani hän on nyt löytänyt kodin ja perheen.

Jälkikäteen elämä on opettanut, että toiseen ihmiseen ei voi tutustua pikaisesti. Hurmoksessa ei pitäisi tehdä päätöksiä.

– Loppupeleissä voin sanoa, että en edes tuntenut häntä siten kuin minun olisi pitänyt tuntea.

Lue myös: Uskottomuuden paljastuminen pakottaa puhumaan totta

”Näin heti, että jotain oli tapahtunut”

Riitojen yhteydessä Simo uhkaili erolla, mitä Marianna piti kummallisena. Silti hänen mieleensä ei koskaan juolahtanut, että mies voisi pettää häntä.

– Kantapään kautta olen oppinut, että kalat kutevat hiljaisessa vedessä.

Surullisenkuuluisan islantilaisen tuhkapilven takia mies joutui jäämään työmatkalle toiselle mantereelle pidemmäksi aikaa kuin oli tarkoitus. Marianna meni – poikkeuksellisesti – häntä vastaan lentokentälle.

– Aistin heti, että jotakin oli tapahtunut. Kun kysyin asiasta, Simo ei katsonut minua, oli kireä ja kiisti kaiken.

Kotona Simon puhelimeen alkoi tulla tekstiviestejä, ja hän vahti puhelintaan. Marianna avasi tekstiviestin, joka alkoi sanalla kultaseni. Viestin lopussa oli naisen nimi.

– Simo kertoi tavanneensa naisen ja viettäneensä tämän kanssa yhden yön. Menin pois tolaltani. Itkin vuorokauden.

Myöhemmin Simo kertoi, että nainen oli prostituoitu, jota hän oli tavannut useammankin kerran.

Kesän Marianna ja Simo viettivät vielä yhdessä. Loman aikana miehelle tuli puheluita ja tekstiviestejä. Lopulta Marianna otti selville naisen puhelinnumeron ja vaati tätä lopettamaan yhteydenpidon. Suhde loppui ilmeisesti siihen.

– Mutta luottamus Simoon oli mennyt. Laihduin luurangoksi. Olin ahdistunut ja epäilin häntä koko ajan.

Sitten Simolle alkoi jälleen tulla viestejä ulkomaalaiselta naiselta. Kahden päivän kuluttua asian ilmitulosta mies päätti muuttaa pois.

– Toinen oli maksullinen nainen, toinen ehkä ei. Ehkä kysymyksessä oli viidenkympin villitys, koska Simon piti tavoitella koko ajan uutta. Hän koki olevansa haluttu ja hurmaava.

Lue myös: 3 tarinaa mustasukkaisuudesta: ”Pelkäsin, että menetän vaimoni”

”En olisi päässyt eroon ilman vihaa”

Petos murensi Mariannan itsetunnon ja luottamuksen ihmisiin. Hän kävi eroseminaarissa ja terapiassa. Eroseminaaria hän kuvaa rankaksi, mutta hyödylliseksi kokemukseksi. Kymmenen viikon aikana viidentoista ihmisen ryhmä kävi läpi vihan ja pettymyksen tunteet. Ryhmässä Marianna pystyi peilaamaan omia tunteitaan.

– Tajusin myös omat virheeni. Kolikolla on aina kaksi puolta. Silti hirveä viha piti kokea. En olisi päässyt eroon suhteesta ilman vihaa. Olin myös surusta sairas, en nukkunut enkä syönyt.

Mariannalla on aina ollut rinnallaan kristillinen naisverkosto, joka on ollut turvana myötä- ja vastamäessä. Hän tutustui myös mieheen, joka oli eronnut 30 vuoden avioliiton jälkeen. Heistä tuli ystäviä, jotka tukivat toisiaan.

Marianna on pystynyt antamaan anteeksi.

– Pitää antaa anteeksi. En halua ryhtyä katkeraksi. Olisin myrkyttänyt itseni vihalla, jos en olisi antanut anteeksi.

Lue myös: Mistä on mustasukkaisuus tehty?

”Halusin kaiken olevan täydellistä”

Nyt kun erosta on kulunut vuosia, Marianna miettii, että asiat olivat alkaneet mennä vinoon jo varhain.

Lomat sujuivat hyvin, koska veneillessä työnjako oli selvä. Mies oli kippari ja nainen gasti. Arki ei ollut yhtä helppoa. Simo matkusti työnsä takia paljon. Marianna hoiti kodin ja yhteisen lapsen. Myös kaksi hänen isompaa lastaan asuivat perheessä, mutta Simo ja Marianna eivät onnistuneet yhdistämään kahden erilaisen kodin tapoja.

– Hän arvosteli mielellään minun lapsiani, ja jos olin eri mieltä hänen lapsistaan, hän loukkaantui.

Marianna hoiti kotona kaiken – ja kaiken piti olla tiptop, silitettynä ja laitettuna. Odotukset toiselle liitolle olivat suuret, kun ensimmäinen oli epäonnistunut.

– Luultavasti pakenin täydellisyyden tavoittelulla huonoa oloani ja pettymystä, että avioliitto ei ollut sitä, mitä kuvittelin. Tuli pettymyksiä, joita en osannut edes nimetä. Halusin kaiken olevan täydellistä.

Kun Marianna nykyään tapaa Simon ja jostakin asiasta tulee kinaa, hän puhuu kohteliaasti, vaikka miten suututtaisi.

– Ajattelen, ettei hän ole paha, mutta hänen sosiaaliset taitonsa ovat jääneet kehittymättä. Häneltä puuttuu empatiaa. Hän elää yhä minä edellä.

Lue myös: Etkö halua rakastasi? Tässä syy

”Seurustelemme aikuismaisesti”

Eron jälkeen Marianna muutti uuteen kotiin. Hän sanoo, että aika on ollut tasapainoisinta ja helpointa hänen elämässään.
Vuoden kuluttua erosta Marianna tapasi nykyisen miesystävänsä. Oli aika uskaltaa luottaa. Nykyinen mies tietää Mariannan tarinan, sillä yhteyttä ei voi rakentaa, jos ei voi kertoa näin suurta asiaa.

– Seurustelemme aikuismaisesti. Emme muuta yhteen tai muuta sellaista.

Marianna on myös oppinut ottamaan rennommin. Toki hän yhä silittää kaiken, mutta ehtii jo lukeakin. Hän on opetellut olemaan kotona yksin ja nauttimaan siitä. Hän ei ole aiemmin asunut yksin, koska meni nuorena naimisiin ja kotona oli aina lapsia.

Edelleen Marianna tunnistaa menettämisen pelon, joka juontaa juurensa lapsuudesta. Mutta nyt hän pystyy luottamaan siihen, että kelpaa sellaisena kuin on.

– Nyt elän suhteessa, jossa on luottamus. Meillä on samanlainen arvomaailma. Sillä on valtavan iso merkitys.

Mariannan ja Simon nimet on muutettu.

Lumi narskuu lumikenkien alla, kun nousemme kohti Kolin huippua. Tammikuinen maisema on siroteltu valkoisella puuterilumella.

Aurinko pilkottaa tykkylumipuiden välistä, ja ilmassa leijuu kimaltelevia lumikiteitä. Pakkasta on parikymmentä astetta, mutta liikkuminen pitää lämpimänä. Talven tunnelma on maaginen.

Pohjois-Karjalassa sijaitseva Koli on Suomen tunnetuin kansallismaisema ja kappale kauneinta Suomea myös talvella.
Kolin vaaroista ja metsistä kehkeytyy keskitalvella maamme eteläisin paikka, jossa puut saavat paksun tykkylumipeitteen. Kiitos kuuluu 250 metriä alempana siintävälle Pieliselle.

Lue myös: Talvilomailijan huippukohteet – Kilpisjärvi ja Pallas-Yllästunturin kansallispuisto

Lumikengin voi patikoida merkittyjä reittejä tai koskemattomia hankia.

Lumikengin huiputat Kolin

Kansallispuistossa ja sen lähistöllä on yli 60 kilometriä hoidettuja hiihtolatuja, mutta huippujen, Ukko-, Akka– ja Paha-Kolin maisemissa lumikenkäily on hiihtoa suositumpi talviulkoilumuoto jyrkkyyserojen takia. Alueella on kolme värinauhoin merkittyä reittiä, mutta yhtä hyvin voi matkaa tehdä puhtailla, korkkaamattomilla hangilla. Lumikenkiä voi vuokrata Kolin huipulta luontokeskus Ukosta.

Kolin huipulla sijaitsevalta hotellilta on noin 300 metrin patikointi tai lumikenkämatka polkua pitkin korkeimmalle kalliolle, Ukko-Kolille.

Lue myös: Tällainen on talvitreenaajan tyylikäs lämpökerrasto

Tykkylumen peittämä kansallismaisema hurmaa.

Nautiskelija kylpee huipulla

Kolin rinteillä on lasketeltu jo yli 75 vuoden ajan, ja huipulla sijaitsevan hotellin pihalta pääseekin suoraan laskettelurinteeseen. Koli valittiin vuonna 2013 vuoden hiihtokeskukseksi ja samana vuonna se äänestettiin myös vuoden retkikohteeksi.

Kipeitä lihaksiaan voi helliä hotellin maisemakylpylässä, jossa voi hoitaa itseään kolmessa erilaisessa saunassa pääsymaksun hintaan sisältyvillä hoitotuotteilla. Valo- ja äänialtaassa soi veden alla Sibeliuksen Finlandia ja elämyssuihkussa voi kokea karibialaisen myrskyn tai trooppisen sateen. Kaikkialta näkyy Kolin rinteiden tykkylumimaisema ja talvinen Pielinen.

Lue myös: Näin hoidat talvi-ihoa oikein

Kokeile vauhdikasta huskyajelua Pielisjärven jäällä.

Lohkareluola ja huskyajelua

Pielisen rannalla safaritalo Alamajalla pääsee kokeilemaan turvesaunomisen ihanuutta. Seikkailunhaluiset pääsevät lohkareluolan uumeniin parin tunnin ohjatulla retkellä.

Kolin ohjelmatarjonnassa on myös pororeki- ja husky-ajeluita. Ratsastamaan pääsee islanninhevosilla.

Pakkasen paukkuessa maistuu kotalounas nuotiotulen ääressä. Höyryävä borssikeitto ja lämpimät karjalanpiirakat kruunaavat talvisen päivän.

Lue myös: 5 sporttisinta talvilomakohdetta

FAKTAA

• Kolin kansallispuisto on perustettu 1991. Kooltaan se on 30 km². Se sijaitsee Pohjois-Karjalassa Lieksan, Joensuun ja Kontiolahden alueella. Lisätietoja: luontoon.fi/koli.

• Kolin luontokeskus Ukko tarjoaa puistoon liittyvää retkeilyneuvontaa. Luontokeskuksessa luontokuvaaja Hannu Hautalan suurnäyttely Metsän poika 30.4.2017 saakka.

• Huipulla olevasta Retkituvasta saa hyvät retkivinkit, matkamuistoja ja lämmintä vaatetta. Kolin kylällä taas toimii Kolin Matkailuneuvonta.

• Koli on Pallas-Yllästunturin ohella Suomen ainoa kansallispuisto, jossa on hotellipalvelut sekä laskettelukeskus. Break Sokos Hotel Koli sijaitsee huipun tuntumassa.

• Tapahtumia: Kolin maisemahiihto 4.–5.3.17, Ahmanhiihto 10.–11.3.17.

Lue myös:

Randoilu on uusi hiihtohitti

Oikeaoppisella verryttelyllä saa helposti lisätehoa hiihtoladulle

Talvivaellus on sairasta, mutta silti rakastan sitä

”Päätin jo liittyessäni tähän Suomi24 Treffit -palstalle, että kahden viikon sisällä sen oikea on löydyttävä tai sellaista ei ole minulle olemassakaan. Ensimmäisellä viikolla tutustuin mukavalta tuntuvaan mieheen, jonka kanssa kirjoiteltiin kolme päivää. Sitten hän laittoi puhelinnumeronsa minulle. Soitin hänelle ja tumma ääninen mies oli puhelimessa. Päivittäin soittelimme reilun tunnin maratonpuheluja ja viime viikonloppuna näimme sitten livenä. Meillä on yhteisiä harrastuksia, musiikki ensimmäisenä, joka on molemmille erittäin tärkeässä osassa elämäämme. Niinpä tämä nainen poistui vapailta markkinoilta. Ja tämä tarina on tosi.” –TarKaa

”Näin erään henkilön profiilin, mutta päätin sivuuttaa sen. Joku kumma kuitenkin veti takaisin ja pakotti puhumaan tälle ihmiselle jotain. Hän puolestaan epäröi, kannattaako minulle vastata, mutta päätti tehdä niin. Jo ensimmäisten viikkojen aikana ilmeni, että meillä on enemmän yhteistä, kuin kenenkään ihmisen kanssa koko elämämme aikana. Luottakaa ensivaistoonne!” – Amplitudimodulaatio

”Kaikkien seksin ja salasuhteen ehdottelijoiden joukosta löytyi mukava lämmin tavallinen mies, johon aion tutustua paremmin.” – Florence58

”Löysin maailman kultaisimman naisen. Olen onnellinen! Kiitos Suomi24 Treffit!” – paavo54

”Ehdin olla tällä palstalla puolitoista viikkoa, ja sitten tapahtui ihme: kolmansilla treffeillä löytyi nykyinen miesystäväni.” –  o-aljonka

”Me kaksi eläkeläistä löysimme toisemme täältä 3 kk sitten. Nyt olemme tapailleet siitä lähtien ja meillä synkkaa hyvin!” – mustaruusu10

”Kolmisen kuukautta sitten aloimme kirjoittelemaan. Olemme tapailleet toistemme luona, niin lyhempiä kuin pidempiäkin aikoja. Nyt kuukauden päästä muutamme yhteen. Sen vaan tietää ja tuntee, kun se oikea osuu kohdalle.” – tytsky80

”Jaana vaan ON niin Ihana!!!” – merelle65

”Uskon vihdoin, monien kymmenien epäonnistuneiden ihmissuhteiden ja pettymysten jälkeen, löytäneeni juuri sen mitä olen etsinyt: ihmisen, jonka kanssa voin kuvitella viettäväni koko loppuelämäni. Vaikka en olisi koskaan uskonut nettideittailun todella tuottavan tulosta, kannatti kokeilla! Jos et yritä, et voi onnistua. As simple as that!” – nökö_

”Piti vaan mennä syömään ilman mitään sen suurempia odotuksia. Kuinkas kävikään… naps ja kops. Uskomatonta, että löytyi se hyvä tyyppi, jota etsin ja kaipasin. Ja tuo toinen osapuoli voi sanoa samoin. Kiitos ja hei. Elämä alkoi netissä ja jatkuu livenä :)” – Siipisulka

”No… Ekat treffit hinausautossa, kun hän ei töiltään ehtinyt kahville. Ja jutut menivät heti yksiin. Saa nyt nähdä mitä jatkossa, mutta hyvältä näyttää ja tuntuu.” – Anythingelse

Lue lisää koskettavia rakkauskertomuksia täältä.

Tutustu Suomi24 Treffit -palveluun täällä.

Aller Media omistaa Idealistan ja Suomi24 Treffit.

Väite: Keho kertoo, millaista ravintoa se tarvitsee.

Keho on viisas ja osoittaa mieliteoin, mitä se tarvitsee. Elimistö myös mukautuu vuodenaikoihin ja tarvitsee erilaista ravintoa eri aikoina. Talvella kaipaan lämpimiä ruokia ja voimakkaita mausteita, kuten currya ja kurkumaa, jotka nostavat kehon lämpötilaa. Nyt kun auringonvalo on vähissä ja A- ja D-vitamiinin tarve suuri, himoitsen porkkanoita ja sitrushedelmiä.

Väite: Puhtaus on puoli ruokaa

Minulle ruuan puhtaus tarkoittaa muun muassa sitä, että ruoka on saanut paljon auringonvaloa kasvaessaan. Siksi syön paljon vahvan värisiä kasviksia ja hedelmiä. Haluan tuoda elimistööni ruuan mukana valoa, eli korkealla taajuudella värähtelevää energiaa.

Väite: Vegaaniruuan valmistaminen vie aikaa 
ja rahaa.

Ruuanlaittoni ei ole koskaan vienyt näin vähän aikaa eikä ollut näin edullista kuin vegaanina. Teen tehosekoittimella keittoja, tahnoja, smoothieita ja jäätelöitä – niihin menee viisi minuuttia. Suosin kauden vihanneksia, juureksia ja hedelmiä, jotka ovat usein tarjouksessa, ja käytän perunaa, bataattia ja riisejä. Superfoodeihin saisi tuhlattua rahaa, mutta itse olen valinnut yhden hyvän, apinanlehtipuujauheen. Siitä saan etenkin rautaa.

Väite: Sillä on väliä, millä mielellä syö.

Kyllä. Laitamme ruuan mukana sisäämme ajatuksia, jotka ovat tietynlaista energiaa kehollemme ja vaikuttavat solutasolla asti. Mitä myönteisemmin ajattelemme ruuasta ja mitä myönteisempiä tunteita ruokapöydässä on läsnä, sitä korkeampaa energiaa kehomme saa ja sitä terveempänä se pysyy.

Väite: Raakasuklaa ei vie suklaanhimoa.

Sellaistakin raakasuklaata on! Esimerkiksi konvehdeissa, joissa on tummaa, pehmeää nugaata, on perinteisen suklaan rakennetta.

Väite: Pikajuoksijoilla on parhaat pakarat.

Esteetikkona sanon, että hyvännäköinen keho on suhteidensa summa, sitä eivät tee muhkeat pakarat. En itse haaveile pikajuoksijan pakaroista. Lihakseni ovat pienentyneet urheiluajoistani, mutta olen kiitollinen siitä, että kehoni on sitkeä ja vahva ja olen pysynyt elastisena. Venyttely on minulle tärkeää, sillä kehon avaaminen avaa myös mieltäni.

Lue myös:

Seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen: ”Parit, tehkää yhdessä jotain hyödytöntä”

Viivi Pumpanen: ”Taekwondotreenit ovat henkireikäni”

Emilia Vuorisalmi: ”Saan lihakset, kun 
katsonkin puntteja päin”

Mikä: 194-neliöinen keksikerroksinen vuonna 2006 valmistunut omakotitalo Missä: Haukiputaalla, Oulussa Täällä asuvat: Opettaja Kirsi, yrittäjä Janne ja lapset Nelli, Nuutti ja Aatu, sekä Manu- ja Aapo-koira.

Hayn Tray-pöydillä on kauniita tulppaaneja tuomassa väriä vaaleaan sisustukseen.

Sisustamisesta tuli harrastus

Oulussa sijaitsevassa kaksikerroksisessa omakotitalossa on raikas ja skandinaavinen sisustus. Sisustamisesta on tullut opettajana työskentelevälle Kirsille tärkeä harrastus lasten kasvettua isommiksi.

– Ihmisethän pyrkivät tekemään asioita, joista he pitävät ja jotka tuottavat heille mielihyvää. Kauniissa kodissa on mukava olla.

Lue myös: Harvinainen kaksio puutalossa hurmaa Helsingin keskustassa

Olohuone on korkea ja avara.

Avarassa olohuoneessa on monia oleskelupaikkoja

Nykyisen kodin pohjaratkaisua pyöriteltiin tovi ennen rakentamisen aloittamista. Kirsi ja Janne halusivat makuuhuoneet yläkertaan ja avarat, yhteiset tilat alakertaan.

– Saimme oikeastaan kaiken juuri niin kuin ajattelimmekin.

Pohjaratkaisu on toiminut. Myös pintamateriaalien valinnat osuivat nappiin, vain muutamia tapetteja on vaihdettu.

Lue myös: Mustavalkoinen koti puutalossa

Takka on paikalleen muurattu ja perhe suunnitteli sen itse.

Selkeälinjaisessa takassa palaa tuli viikonloppuisin. Takan edessä on hyvä lämmitellä Charles ja Ray Eamesin suunnittelemassa keinutuolissa. Kynttilöiden kanssa on oltava varovainen, sillä perheen koirat ovat melkoisia viipottajia.

Vepsäläisestä hankitun pöydän ääressä on tilaa myös perheen ystäville.

”Pidän modernista tyylistä”

Kirsi pitää ajattomuudesta, laadusta, selkeistä linjoista ja hillityistä väreistä. Hän on modernin sisustustyylin ystävä.

– Visuaalisuus on ollut minulle aina hyvin tärkeää.

Piristystä sisustukseen hän hakee pienillä asioilla, kuten pastellinsävyisillä kukilla tai pienillä rasioilla. Väreillä on leikitelty lasten huoneissa.

– Olemme yhdessä valinneet jokaiselle oman tehostevärin.

Kirsistä on myös mukavaa pitää koti siistinä, mutta turhan tarkka hän ei ole. Koirien karvat ja tassunjäljet kuuluvat elämään.

Lue myös: Kaupunkilaisperhe sisusti rohkeasti unelmiensa kartanon

Piristystä sisustukseen Kirsi hakee pastellinvärisillä kukilla ja pienillä rasioilla. Näyttävä Lapuan Kankureiden huopa on sängynpeittona.

”Kolmas talo odottaa”

Perhe viihtyy nykyisessä talossaan, mutta ajatus kolmannesta talosta pyörii mielessä.

Lasten kasvaessa asumisen tarpeet muuttuvat. Perheen esikoinenkin muuttaa pian omilleen.

Kirsi sanoo, että kokonaisuuksien hahmottaminen on helpompaa, kun on kokemusta. Intohimoista sisustajaa uusi taloprojekti kiehtoo, koska olisi huikeaa alkaa suunnitella taloa jälleen kerran puhtaalta pöydältä.

Eniten perhettä houkuttelee tehdä talo yhteen tasoon.

– Kaikista suurin unelma olisi kuitenkin joskus saada tontti aivan rannalta ja rakennuttaa koti sinne. Siinä olisi samassa mökki ja talo.

Lue myös: Vaalea sisustus – lempeät tehostevärit

Lastenhuoneissa on iloteltu väreillä. Jokainen lapsista on saanut oman Eero Aarnion Puppyn haluamallaan värillä.

Lue myös:

Klassisen kaunis koti yli satavuotiaassa Jugendtalossa.

Muotoilijan kodissa jokaisella esineellä on oma tarinansa.

Kuvataiteilija kunnosti kaupunkitupansa ja tuunasi sen huonekalut

Perinteinen teehuone pienen lahden poukamassa on kuin sadusta. Riisipaperiset liukuovet luovat huoneeseen taianomaisen valon. Asetan kenkäni lukolliseen kaappiin ja siirryn matalan pöydän ääreen. Tatami on tärkein osa teehuonetta. Varon astumasta sen saumoille, kuten asiaan kuuluu.

Hörpin teeseremonioissa käytettävää matcha-teetä isosta teekulhosta ja maistelen koristeellisia, paputahnasta valmistettuja leivoksia. Kakkuset ovat niin taidokkaasti tehtyjä, että niiden syöminen tuntuu melkein rikokselta.

Hama-Rikyu-puiston japanilaisessa puutarhassa ihailen meren äärellä avautuvaa maisemaa. Kaupungin melu jää taka-alalle. Edo-aikakaudelta oleva puisto on toiminut niin feodaaliherran kotina kuin ankkojen metsästysmaana.

Melkein ehdin unohtaa puiston vieressä kohoavat pilvenpiirtäjät, mutta puolen päivän jälkeen alkaa puistoon kerääntyä miehiä ja naisia tummissa puvuissa Shinbashin toimistotaloista.

Osalle työnantaja kustantaa kausikortin, joka takaa vapaan pääsyn puistoon  hengittämään raitista ilmaa ja syömään lounasta.  Moni tuo mukanaan työpaikan kahvilasta hankitun bento boxin eli lounaslaatikon, johon on pakattu tiiviisti kaunis asetelma pieniä ruokia.

Tätä on Tokio. Jättimäisiä, taivasta hipovia pilvenpiirtäjiä, ihmismassoja, kiirettä, mutta toisaalta täydellistä, zenmäistä rauhaa ja estetiikkaa.

Satumainen sininen hetki

Tokiota kannattaa ihailla myös yläilmoista. Siihen sopii Metropolitan Government building, jonka kummankin 243-metrisen rakennuksen tornissa on kahvila.

Rakennus ei ole enää moneen vuoteen ollut Tokion korkein. Viimeksi rakennetun Tokyo Skytreen antenni ulottuu 643 metrin korkeuteen.

Metropolitanissa kuitenkin kiehtoo sen 45. kerroksessa avautuva panoraamanäköala, josta näkee Tokionlahdelle sekä hyvällä säällä jopa Fuji-vuorelle. Sitä paitsi jono on vain murto-osa uuden Skytreen vastaavasta.

Ylimmän kerroksen fine dining -ravintolassa voi nauttia päivällisen ja viipyä auringonlaskun yli hämärän tuloon saakka. Sininen hetki on satumainen, kun jättimäisen kaupungin valot syttyvät.

Tempura-alkupalat paistuvat nopeasti valmiiksi kuumassa seesamiöljyssä.

Metrossa ei haahuilla

Suuntaan lähimmälle metroasemalle. Voi ihmisvilinää! Täällä ei haahuilla tai törmäillä. On syytä valita kulkusuuntansa tarkasti. Se ei ole ihan helppoa, kun yritän löytää japaninkielisten kylttien seasta ymmärrettävää tekstiä.

Nousen Uenon metrotunnelista töistä palaavien pukumiesten virtaan. Vaikka kello näyttää iltakahdeksaa, eivät he suuntaa koteihinsa, vaan toimistolta lähdetään yhdessä viettämään iltaa.

– Jos pomo lähtee ulos ryyppäämään, menet sinäkin. Usein viihdytän häntä tai asiakkaitamme viitenä iltana viikossa, kertoo copywriterina työskentelevä nuori nainen Yoko Okazaki.

Hänen tyypillinen työpäivänsä alkaa yhdeksän maissa aamulla ja loppuu puolilta öin. Tosin yli vuosikymmenen uraputki yhdessä Japanin suurimmista mainostoimistoista on jäämässä taakse.

– Hauduttelin päätöstäni useamman vuoden ja nyt sen tein: otin lopputilin. Moni pitää päätöstäni järjettömänä. Eihän minulla ole edes uutta työtä tiedossa.

Nyt Yokolla on aikaa olla. Se tarkoittaa ystävien tapaamista, hyvistä kahviloista ja ravintoloista nauttimista.

Fine dine-ruokaa tarjoileva Ukai on erikoistunut tofuun. Tarjoilija on pukeutunut perinteiseen kimonoon.

Paistan munakasta

Jatkamme kuitenkin toisaalle syömään okonomiyakia. Jonoa riittää kadulle saakka, mutta odotus ei ole pitkä, kun edessämme odottava nuoripari ehdottaa, että liitymme heidän seuraansa ja jaamme yhteisen pöydän. Istuudumme alas tatamille.

Okonomiyaki on perinteinen, munakasta muistuttava ruoka. Sen ainekset valitaan ruokalistasta. Munakkaan nesteenä toimii vesi tai dashi, kalasta ja merilevästä tehty liemi.

Pöydän keskellä on kuumana hohkava teppan-pannu, jossa paistan oman annokseni. Ravintolan lämpötila lähentelee varmasti ennätyslukemia, mutta homma on niin hauskaa, että väliäkös tuolla. Japanilaiset tykkäävät siitä, että syömiseen sisältyy ohjelmaa.

Vihreää teetä juodaan läpi aterian, mutta tilaan vielä kuitenkin lopuksi hauskan kesäjälkiruoan, kakigorin. Annokseni on kasa matcha-teellä ja kondensoidulla maidolla makeutettua vuollettua jäätä. Se piristää, mutta tuhti ateria yhdistettynä matkaväsymykseen määrää suunnan: hotelliin ja sänkyyn.

Illalla Japanissa syödään ja juodaan rennosti izakayassa.

Sushia aamiaiseksi

Kun astun aamulla kadulle, on olo saman tien kuin höyrysaunassa. Kesän kuumuus hätkähdyttää vielä illallakin.
Asun Tokion vanhimmassa kaupunginosassa, Asakusassa. Se on kuulu etenkin Senso-ji-temppelistään, mutta myös hyvästä katuruoastaan. Sen jätän tosin iltaan, sillä nyt suunnataan Tsukiji-kalatorille.

Virkuimmat ovat rientäneet  jo aamuyöstä kalatorin tonnikalahuutokauppaan, jossa sushi-kokit kilpailevat parhaasta vonkaleesta. Tapahtumaan päästetään vain 120 vierasta ja jos sisään mielii, pitää olla ajoissa paikalla. Japanissa päivä aloitetaan tukevalla, kalasta, riisistä ja miso-keitosta koostuvalla aamiaisella. Joten miksei voisi  nauttia sushia heti aamiaiseksi?

Sushikokit seisovat baaritiskin takana vieri vieressä ja kuuntelevat asiakkaiden pyyntöjä. Kotimaastakin tutut makit, nigirit ja uramakit ovat maistuvia.

Kokeilen erilaisia mätejä. Valinnan vaikeus iskee, kun tonnikalanigirejä tarjotaan erilaisilla rasvaisuusasteilla. Mitä rasvaisempaa ja parempaa se on, sitä isompi on myös hintalappu. Paras herkkupala on toro eli tonnikalan vatsaosa.

Sushia syödään aamulla, illalla ja pikku naposteltavana. Se on japanilaisille erityisherkku, kun halutaan hieman hemmottelua. Sushista voi nauttia sadan jenin eli runsaan euron annoksina edullisissa paikoissa, joissa haluttu annos nostetaan liukuhihnalta eteen. Tai huippukokkien hinnakkaissa laaturavintoloissa, joissa keittiöön on asiaa vain vuosien kokemuksella.

Makoisa nigiri on parhaimmillaan kuin taideteos.

Keittiötarvikkeet torilta

Viimeisenä päivänä on aika suunnata tuliaisostoksille kulinaristin pyhättöön, Kappabashin keittiötarviketorille. Täältä ravintoloitsijat hankkivat keittiöveitset, tarjoiluastiat ja raaka-aineetkin.

Yksi kauppa on erikoistunut pelkästään syömäpuikkoihin, niin kertakäyttöisiin kuin pestäviin. Täältä saa myös kauniit paperit, joihin syömäpuikot asetetaan. Seuraava liike tarjoaa upeita valurautaisia patoja.

Sen naapurista löytyy jotain hauskaa, käsin tehtyjä malliannoksia. Moni ravintola esittelee tarjontaansa ikkunaan asetelluilla, aivan aidon näköisiä  annoksilla, jotka on tehty muovista.

Astialiikkeessä melkein itkettää. Matkalaukkuuni kun ei mahdu vanhaa valurautaista teepannua eikä kaunista teeastiastoa. Onneksi käsin tehty, puukahvainen kokkiveitsi ei vie paljon tilaa.

Hankin kotiin vietäväksi erilaisia nori-merileviä,  misotahnaa ja paahteista genmaichaa. Vihreän teen joukossa on paahdettua riisiä. Kupillisella sitä aion lievittää Japanin-ikävääni.

Asakusassa sijaitsevan Sensōji-temppelin viereinen kauppakatu on elämys.

Maista ainakin näitä!

❯    Vihreästä teestä hienoksi jauhettua matchaa ei voi välttää. Voimakkaan makuista teetä käytetään teeseremonioissa, siitä tehdään pehmistä tai sillä maustetaan jälkiruokia. Japanissa vihreällä teellä myös maustetaan riisiä ja Kit Kat -suklaapatukoita.

❯    Tokyo Banana -leivoksia myydään vain Tokiossa. Moneen kertaan kauniisti pakattuja banaanin muotoisia ja makuisia kakkusia saa eri tavoin täytettyinä.

❯    Sashimi  on raa’asta kalasta leikattuja pieniä viipaleita, joiden makupaletti on laaja.

❯    Yakitorit ovat pieniä kanavartaita. Niille on usein oma ravintolansa.

❯    Ramen-keitto. Tuhti keitto maistuu usein varsinkin pitkän viihdeillan päätteeksi. Keittoa tarjoavat usein siihen erikoistuneet ravintolat.

❯    Soba-nuudeliravintolat tarjoavat tattarinuudeliruokia, kuumina tai kylminä.

❯    Sukiyaki on pataruokaa. Ohuita naudanlihanviipaleita dipataan liemeen, jossa liha kypsyy nopeasti. Asiakas saa valita lihan laatutason.

❯    Izakaya on illalla avoinna oleva sake-ravintola, jossa syödään pieniä annoksia esimerkiksi sashimia, friteerattua kanaa tai edamame-papua. Joissakin voi syödä ja juoda yhdellä maksulla niin paljon kuin haluaa.

❯    Tempura-ravintolat tarjoavat friteerattuja makupaloja katuruoasta fine dine –tasoon asti.

❯    Shabu shabu tarkoittaa pataa, joka valmistetaan itse pöydässä tuoreista raaka-aineista.

❯    Udon-ravintolat tarjoavat vehnänuudeleita.

❯    Kaiseki on monen ruokalajin japanilainen menu.

❯    Yakiniku-ravintolassa asiakas valmistaa liha-annoksensa pöytään tuotavalla hiiligrillillä.

❯    Sakeksi kutsutaan usein kaikkea alkoholia. Perinteistä japanilaista riisiviiniä sakea ei ole tislattu eli se ei ole yhtä vahvaa kuin viinat. Riisiviina on nihonshua, vahvempi shochua. Maista myös aprikoosiviiniä umeshua.

Lue myös:

Slovenia – monipuolinen matkailumaa

Kuuba voi viedä sydämen – 7 vinkkiä

Hongkong ja Macao yllättävät monin tavoin

Seksuaaliterapeutti Mia Perhiön mukaan seksi loppuu harvoin kuin seinään. Se hiipuu yleensä vähitellen. Rakkauselämän sammuessa muukin fyysinen läheisyys saattaa lakastua. Parista tulee ikään kuin kämppiksiä, jotka jakavat parisängyn – tai nukkuvat eri huoneissa.

Seksuaaliseen haluttomuuteen kytkeytyy usein muunkin läheisyyden ja fyysisen hellyyden puute. Ei uskalleta lähestyä, kun pelottaa, että toinen tulkitsee sen kutsuksi seksiin. Halailun ja suutelemisen puute etäännyttää puolisoja toisistaan.

– Toiselle voi sanoa, että haluaa käpertyä kainaloon tai tulla syliin, mutta ei halua seksiä. Silloinkin, kun pari haluaa löytää toisensa uudelleen seksuaalisesti, voi tehdä sopimuksia siitä, millainen kosketus johtaa seksiin, milloin halutaan vain tankata hellyyttä. Iltaisin pitää voida käpertyä toisen kainaloon ilman paineita seksiin, mutta lähelle tulemiseen pitää olla toisen lupa.

Ongelma on usein toisen osapuolen haluttomuus. Yksi syy voi olla se, että seksistä on tullut pitkässä suhteessa tylsää. Se ei tuota molemmille riittävästi mielihyvää.

– Omista toiveista puhuminen vaatii rohkeutta. Viisikymppisen seksi on erilaista kuin nuorena. Vanhemmiten ihminen jalostuu seksinkin saralla eikä tyydy enää epätyydyttävään seksiin.

Seksin on oltava vastavuoroista ja siinä on lupa olla vähän itsekäskin. Molemmilla on oikeus saada mielihyvää. Seksi on aikuisten leikkiä. Siinä voi käyttää apuvälineitä mausteena, mutta ne eivät yksin riitä.

– Mitä läheisempi ja tärkeämpi kumppani on, sitä vaikeammalta pitkän kuivan kauden lopettaminen tuntuu. Koskettaminen jännittää, vaikka toinen olisi ollut vierellä 30 vuotta. Jännitykseen kytkeytyy menettämisen pelkoa.

Kuiva kausi voi loppua siihen, että toinen päättää niin. Muutokseen tarvitaan kuitenkin aina kaksi. Tyydyttävä seksielämä on parisuhteen voimavara.

Lue myös:

Näillä keinoilla parisuhteen seksisolmut auki

Mikä on tappanut suomalaisten seksihalut?

Seksitön suhde? 3 ongelmaa ja ratkaisua