Liikunta ja lihaskuntoharjoittelu ovat tärkeä osa jokaisen naisen kehonhuoltoa – myös iän karttuessa. Erityisen tärkeää on harjoittaa lantion ja alaselän alueita.
10 vinkkiä kohti parempaa fyysistä kuntoa:
1.Vahvista lihaskuntoasi monipuolisesti. Käy kuntosalilla 2-3 kertaa viikossa. Hyvä lihaskunto säilyttää ryhdin, hidastaa lihaskatoa ja pitää tuki- ja liikuntaelinvaivat poissa.
2. Pidä paino kurissa kestävyysliikunnalla. Kestävyysliikunta auttaa myös sydän- ja verenkiertoelimistöä toimimaan tehokkaammin. Lisäksi luut vahvistuvat. Säännöllinen kestävyysliikunta auttaa pysymään paremmassa kunnossa pitkälle tulevaisuuteen.
3. Liiku ajasta ja paikasta riippumatta. Kävelylenkit erityisesti maastossa sekä uinti ja pyöräily ovat hyviä liikuntamuotoja, joita voi harjoittaa melkein missä tahansa.
4. Aloita vähitellen. Liiku aluksi vaikka vain 20-30 minuuttia kerrallaan ja lisää vähitellen liikkumisaikaa.
5. Muista hyötyliikunta! Hyötyliikunta on tärkeää ja parempi kuin ei mitään, vaikka se ei pelkästään riitä.
6. Valitse portaat hissin sijaan. Voit lisätä liikuntaa helposti: kävele enemmän, välttele hissiä ja suosi porraskävelyä.
7. Merkitse liikunta kalenteriisi. Harjoittelun tulisi olla alkuun mahdollisimman helppoa ja vaivatonta. Arjen kiireet vaikeuttavat monella liikunnan aloittamista.
8. Hyödynnä harjoitusohjelmia. Netistä löytyy erilaisia harjoitusohjelmia, joiden avulla kuntoilu on helppoa ja vaivatonta.
9. Kokeile verkkovalmennusta. Aavassa on kehitetty neljä uutta verkkovalmennusta henkilöille, joilla on kipua joko alaselän alueella, niska-hartiaseudulla, olkapäissä tai polvissa. Fysioterapeutin suunnitteleman valmennusohjelman avulla voit aloittaa turvallisen harjoittelun ongelma-alueen kuntouttamiseksi.
10. Muista myös lepo! Lihas kehittyy levossa eli palautumispäiviäkin tarvitaan.
1. Missä lajeissa rinnat tarvitsevat eniten tukea?
Lajeissa, joissa rinnat liikkuvat voimakkaasti, kuten juoksussa, ratsastuksessa, hyppyjä sisältävissä lajeissa ja crossfitissä. Isot rinnat (D+) on tärkeää tukea myös kevyemmissä lajeissa. Esimerkiksi golfista tulee mukavampaa, kun rintojen liike ei haittaa lyöntiä.
2. Pitääkö eri lajeihin olla eri liivit?
Voimakkaimman tuen liiveissä voi toki harrastaa kaikkia lajeja. Omaan lajiinsa kannattaa kuitenkin valita malli, joka sopii juuri siihen. Esimerkiksi pilateksessa mukavin on liivi, joka kiinnitetään etupuolelta ja jossa selän alle ei jää hakasia.
Painonnostossa solisluiden kohdalla kannattaa olla mahdollisimman pehmeät olkaimet ja vähän leikkauksia, jotka painaisivat tangon alla. Vaeltaessa liivin tulee sopia yhteen rinkan kanssa.
Siitä, että voit unohtaa rinnat ja liivit kokonaan treenin aikana. Kun sovitat liiviä, tarkasta siitä kolme kohtaa: rinnanympärysnauha, kuppimateriaali ja olkaimet. Näiden pitäisi venyä mahdollisimman vähän. Käsin venyttäessä ympärysnauha saa joustaa 5–7 senttiä.
Liivi tukee rintoja vain, jos se on oikean kokoinen, eli peittää sekä rintakehän että rinnat. Kun olkaimet on säädetty sopiviksi, ne kohottavat rinnat kehoa vasten. Urheiluliivi saa tuntua hyvinkin napakalta. Jos se ei tunnu päällä, se ei myöskään tue.
4. Miksi urheiluliiveissä on näkyviä leikkauksia ja saumoja?
Leikkaukset vähentävät kankaan liikettä ja estävät sen venymistä. Saumoja tarvitaan, koska materiaalien välissä on tukikankaita. Hyvän liivin tuki perustuu venymättömiin tai mahdollisimman vähän venyviin materiaaleihin.
5. Miksi urheiluliivit ovat niin hintavia?
Mitä enemmän tukikankaita ja saumoja, sitä arvokkaampi liivi. Materiaalit ovat ohuita mutta kestäviä sekä venymättömiä, mikä tekee niistä kalliita. Hyvä urheiluliivi voi koostua jopa noin 80 palasta.
6. Mitä siitä seuraa, jos liivit eivät tue tarpeeksi?
Rinnat venyvät, niihin voi tulla raskausarpia ja ne kipeytyvät. Ryhti huononee, ja tulee niska-hartiavaivoja.
Kehon omat tukirakenteet rinnoille ovat hyvin heikot, sillä rinnoissa ei ole lihaksia. Rintoja pitävät paikoillaan vain iho ja elastiset, ohuet sidekudossäikeet. Sidekudokset venyvät 1–3 millimetriä vuodessa, eli 3–9 senttimetriä 30 vuodessa.
Venymistä ei voi täysin estää, mutta sitä voi oleellisesti hidastaa käyttämällä tukevia urheilu- ja rintaliivejä. Kun kudos on venynyt, se ei palaudu.
7. Mistä tiedän, että tukea tarvitaan enemmän?
Jos rinnat liikkuvat urheillessasi tai niihin sattuu. Jos joudut tukemaan rintojasi sivusta käsivarsillasi esimerkiksi juostessasi tai ratsastaessasi, liivi ei tue tarpeeksi. Hyvä urheiluliivi suoristaa monen ryhdin, kun olkapäät vapautuvat omille paikoilleen. Liivejä ei myöskään pitäisi olla useita päällekkäin – yksi hyvä riittää.
8. Olen pienirintainen. Onko väliä, millaisissa liiveissä treenaan?
Jo kävellessä ja hölkätessä A-kupin rinnat liikkuvat 4 senttiä vartalosta poispäin ja takaisin – eli yhdellä askelen aikana 8 senttiä. Kymmenen kilometrin lenkillä A-kupin rinta ”juoksee” 800 metriä. Pienikin povi tarvitsee tukea! Huonoon tukeen tottuu, mutta eron huomaa varmasti, kun yllä on tukeva liivi.
Uinti on rintaystävällinen laji, sillä vesi kannattelee myös rintoja, eikä niihin kohdistu voimakkaita tärähdyksiä. Etenkin isot rinnat liikkuvat uidessa kuitenkin edestakaisin ja sivusuunnassa, mikä saattaa tuntua häiritsevältä. Uimapuvun alle voi halutessaan pukea urheiluliivit.
Kloori toki lyhentää liivien käyttöikää, mutta uinnista tulee mukavampaa. Parhaat urheiluliivit säilyttävät tukiominaisuutensa myös kastuessaan, mikä on hyvä uutinen myös esimerkiksi triathlonille osallistuville.
10. Mitä eroa on urheiluliivillä ja -topilla?
Urheilutoppi koostuu usein yhteen liitetystä etu- ja takakappaleesta, eikä tukea antaviin leikkauksiin ole kiinnitetty erityistä huomiota. Toppi vedetään päälle pään yli, eli materiaalin on venyttävä reippaasti. Kokoja on usein vain muutamia, kuten XS–XL.
Urheiluliiveissä puolestaan on tukirakenteita, ja niissä on käytetty materiaaleja, jotka eivät venähdä käytössä. Koko merkitään kuppikoolla ja rinnanympäryksellä (esimerkiksi 75C), eli vaihtoehtoja eri kokoisille naisille on enemmän. Kiinnitys hakasilla takaa istuvuuden, sillä liivin ei tarvitse venyä puettaessa.
Historia, laatukriteerit, erilaiset käyttötavat. Kaikki tämä yhdessä lukuisten reseptien kanssa takaa sen, että mitään kysyttävää ei oliiviöljystä enää jää, kun olet lukenut Mirja von KnorringinOliiviöljy-kirjan. Faktat ovat kiinnostavia, mutta parasta antia ovat kuitenkin reseptit oliivitahnasta turkkilaisiin munakoisoihin. AV-K
Mirja von Knorring: Oliiviöljy, (Bazar Kustannus)
Hieman haastava vegaaniopas
Anu Brask on ollut vegaani parikymmentä vuotta, ja tekijän tietämys on iso bonus. Ohjeet avaavat ei-vegaanilukijalle uuden raaka-ainemaailman ja muistuttavat maukkaista, tutuista kasvisruoista. Hyvä sisältö olisi ansainnut toimivan rakenteen, eli kuvat tukemaan reseptiä. Ja miksi reseptit on painettu ärtsypinkille paperille? Kikkailu kun olisi jäänyt pois, suosittelisin tätä suuresti, nyt vain kärsivälliselle lukijalle. A-LH
Anu Brask & Sami Repo: Vegaanimättöä, rentoa ruokaa jokaiselle (Readme)
Kookosta keittiöön
Kookos on ravinteikasta superruokaa ja sopii hyvin gluteenittomaan ja maidottomaan ruokavalioon. Ohjeissa käytetään kookosta sen kaikissa olomuodoissa öljystä jauhoon. Kivoja ohjeita löysin kala-, kana- ja kasvisruokiin. Leivonnassa kookos on ihanaa, ja kookosjauhon kokeilu alkoi kiinnostaa. Kaunis ja hyödyllinen kirja kookoksen ystävälle. A-LH
Emily Jonzen: Hyvä kookos (Gummerus)
Naisen terveyden peruspilarit
Lääkäreiden kirjoittama Jokanaisen terveyskirja käsittelee kuukautishäiriötä, vaihdevuosia, ruokavaliota, kuntoilua ja kaikkea siltä väliltä. Terveyden riskitekijöille on omistettu yksi osio, joka on sopivaa luettavaa myös miehille. Parisuhdetta käsitellään lukijakirjeiden kautta. Se tuo sopivasti elämänmakuisuutta muuten niin asiapitoiseen ja tömäkkään opukseen. AV-K
Anneli Kivijärvi & Jan Sundell: Jokanaisen terveyskirja (Docendo)
Lääkkeet napakassa paketissa
Englantilainen farmakologian professori Leslie Iversen on saanut paketoiduksi napakasti kaiken oleellisen lääkkeiden historiasta, ominaisuuksista, vaikutuksista, testauksesta ja koko teollisuudesta. Mukana ovat myös lailliset ja laittomat päihteet alkoholista huumeisiin. Kirjassa pohditaan lisäksi mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan. JA
Leslie Iversen: Lääkkeet (Art House)
Villikasvien ABC
Villikasveista kokkaaminen on ollut pinnalla jo muutaman vuoden, mutta näin kauniisen pakettiin asiaa ei ole aiemmin saatu. Teos on silti muutakin kuin silmänruokaa. Reseptit ovat riittävän yksinkertaisia, jotta niitä tekee mieli oikeasti kokeilla. Jos rikkaruohosmoothie tuntuu liian villiltä, kokeile piharatamomunakasta tai siankärsämö‑focacciaa. Plussaa lukijaystävällisistä faktasivuista. MH
Anne Mæhlum, Nina Dreyer Hensley & Jim Hensley: Luonnosta lautaselle – parhaat villikasvireseptit (Tammi)
Harrastan pitkiä lenkkejä, joogaa, patikointia ja talvisin avantouintia. Pyrin urheilemaan kuusi kertaa viikossa ja pitämään yhden lepopäivän.
Liikuntafilosofiasi?
Liikun, koska jaksan silloin arjessa paremmin, se lievittää stressiä, saan hyvän olon ja tunnen itseni vahvemmaksi henkisesti ja fyysisesti. Tavoitteenani on pitää itseni hyvässä kunnossa ja vartaloni kiinteänä.
Olet joogaohjaaja. Mikä on parasta työssäsi?
Nähdä aktiivisesti käyvien oppilaiden kehitys, iloiset ihmiset ja mahtava energia salissa.
Miten syöt?
Mahdollisimman puhdasta ruokaa ilman lisäaineita. Vältän maitotuotteita ja sokeria sekä punaista lihaa. Aamiaisen kanssa juon itse puristettuja vihermehuja, joissa on runsaasti ravintoaineita ja vitamiineja. Rakastan italialaista ruokaa ja pidän kerran viikossa herkuttelupäivän, jolloin syön, mitä haluan.
Minkä liikunnallisen taidon haluaisit oppia?
Tanssimaan salsaa ja tangoa.
Tärkeimmät kauneusrutiinisi?
Hyvä ihonpuhdistus iltaisin ja pitkät yöunet.
Kenen julkkiksen kroppaa ihailet?
Jennifer Anistonin. Hänellä on kauniit, pitkät ja naiselliset lihakset ja hän näyttää hyvinvoivalta.
Paras treenimuistosi?
Patikointi Table Mountainin huipulle Etelä-Afrikassa ystäväni kanssa sekä laskeutuminen köyden varassa alas vuorten seinämää.
Mistä haaveilet?
Omasta joogastudiosta ja psykoterapeutin ammatista.
Vaaleanruskeissa silmissä on upea sekoitus vihreää ja ruskeaa. Sävy näyttää usein kellertävältä.
Vihreyttä korostavat violetit ja viileät sävyt. Lämpimät rusehtavat ja oranssit sävyt tuovat esiin ruskeutta.
Kirkkaat värit, kuten sähkönsininen, saavat vaaleanruskeat silmät näyttämään mystisen kultaisilta.
Tuotteet:
1. Essencen My Must Haves 4 –luomiväripaletin 1,89 e ja luomivärinappien 1,89 e/1,7 g avulla luot yksilöllisen, silmiesi sävyyn sopivan kokonaisuuden. Valittavana on 20 eri luomivärisävyä. Paletti ja luomivärinapit myydään erikseen.
2. Urban Decayn Naked Heat Palette –luomiväripaletti 54,90 e/12 x 1,3 g sisältää trendikkäitä lämpimiä ja punertavia sävyjä, jotka sopivat kaikille, mutta saavat etenkin siniset ja vihreät silmät hehkumaan.
3. Maybellinen The Blushed Nudes –luomiväripaletista 16,90 e/9,6 g löytyy sekä korostavia että harmonisia sävyjä vihreille ja vaaleanruskeille silmille.
4. NYX Professionalin Makeup Ultimate Shadow Palette –luomiväripaletin 21,90 e/13,28 g räiskyvät sävyt ovat täydellisiä ruskeille silmille.
5. IsaDoran Eye Color Bar –luomiväripaletti 64 Grey Temptation 19,90 e/5 g on sinisten ja harmaiden silmien ystävä.
Työhuone sijaitsee kotimme kauneimmassa tilassa, keittiössä. Olemme olleet Hamlet- ja Romeo-koirien kanssa jo aamulenkillä kirpeässä syysilmassa. Asettaudun keittiön pöydän ääreen. Maitokahvi tuoksuu lämpimiä muistoja herättävässä mukissa – Muumimamma, joululahja lapsilta, kun he olivat vielä peruskouluiässä.
Tämä tuntuu ylelliseltä. Työmatkaa ei ole. Työasuna toimivat trikoot ja urheilupaita. Tukka on ponnarilla. Ei ole tarvinnut laittautua. Pidän siitä, että olen ainoa ihminen talossa.
Tänään olen laittanut Spotifyn soittelemaan viikon suosituksiaan, ja sieltä tulee sattumanvaraisia lattareita. En koskaan kuuntele musiikkia työpaikalla ollessani. Siellä se häiritsee. Kotona työskennellessäni sen sijaan soitan musiikkia lähes koko ajan.
Ikkunoista näen tuulen puissa ja pihlajan lehdissä aavistelevan ruskan. Sekin rauhoittaa.
Tässä poseeraamme työhuoneessani eli keittiössä, minä ja assistenttini Hamlet (oik.) ja Romeo. Kuva Mari Lahti
Työhuone piti tehdä koneita varten
Koululaiset ovat kautta aikojen tehneet etätöitä: läksyjä ja kotitehtäviä, niin minäkin. Oma työpisteeni sijaitsi enimmäkseen sängyssä, ja kirjoituspöytä teetettiin ollessani keskikoululainen, siis varhaisteini.
Meidän lapsillemme sen sijaan sisustettiin kauniit työpisteet. Mutta kuinka ollakaan, kumpikin luki läksyt ja teki kotitehtävät suuren ruokapöydän ääressä, ensin keittiössä, sittemmin olohuoneessa.
Ihminen ei ainakaan meillä ole oikeastaan koskaan tarvinnut omaa työtilaa. Tietokoneen mötikkä sen sijaan vaati sitä. Meillä ne ja mapit sijoitettiin makuuhuoneen nurkkaan. Kovin oli ahdasta ja kömpelöä.
Digitalisaation ansiosta työhuone on kaikkialla
Digitalisaatio on muuttanut työtäni eniten, niin hyvässä kuin pahassa.
En kirjoittaisi tekstejäni keittiössä ilman digitalisaatiota. Pidän läppäriä, langatonta verkkoa ja etäyhteyksiä neroutena. Etäyhteydellä voin tehdä kaikenlaista, paitsi niitä asioita, joissa on tarpeen keskustella kasvokkain kollegoideni kanssa. Niitäkin on paljon, ja elävä keskusteluyhteys on korvaamaton.
Mutta kun työtä voi tehdä missä ja milloin tahansa, on ihmisen osattava piirtää rajat.
Jokin vuosi sitten naamani tilalla olisi voinut olla liikennemerkki: Varoitus – töissä 24/7. Siitä ei seurannut mitään hyvää. Lopulta hösäsin autolla kuntosalin parkkihallin seinään.
Sen jälkeen läppäri on ollut kotona vain keittiössä. Päivässä saa olla noin kahdeksan työtuntia. Harvoin laistan liikunnasta ja ruokarytmistä.
Toimistokoirani Hamlet ja Romeo – ihan paras bonus
Suuri bonus etäpäivissä on kahden koiramme läsnäolo. Tavallisesti vanhempi, jo yhdeksänvuotias Hamlet menee rauhassa omaan huoneeseen tai alakertaan. Siellä se kellottaa, kunnes se haluaa huomiota tai ulos. Nuorempi, 11-kuinen Romeo, pysyttelee lähelläni. Se saattaa makoilla pöydän alla ja pitää kuonoaan jalkani päällä.
Koirien kanssa työpäiviin tulee myös luontevia taukoja. Ja mikä parasta, tauot vievät minut ulos liikkeelle.
Sitä paitsi eläin voi ymmärtää joskus ihmistä häntä itseään paremmin.
Kuten alla olevasta kuvasta voi päätellä, vanha, viisas Hamlet osaa sanoa: – Jotain rajaa työnteolle, hyvä ihminen.
Olen myös huomannut, että se ymmärtää vuorokausien rytmin. Saan päivällä kirjoitella rauhassa, mutta iltaisin Hamlet tulee haukkumaan minut pois läppärin äärestä. Hyvä poika!
Vanhemman koiramme Hamletin mielipide selkeä: Lopeta työ ja huomaa minut. Sitähän ei voi olla huomaamatta! Aika ketterä tuo yhdeksänvuotias berniherramme.
Nuorempi koiramme Romeo kotitoimistossani eli keittiössä. Se lukee lehtiä, kuten journalistin koiran tuleekin tehdä.
Puutarha: pääkaupunkiseudulla. Vanha siirtolapuutarhapalsta 350 m² ja uusi mökki.
Puutarhaa hoitaa: puutarhuri Maylis Karjalainen.
– Ostin mökin vuonna 2000, mutta alkuperäinen mökki oli niin huonokuntoinen, että se purettiin. Arkkitehtiopiskelija piirsi uuden mökin mallin samanlaisena, mutta kaksi kertaa suurempana, Maylis Karjalainen kertoo.
Uusi mökki valmistui jo seuraavaksi kesäksi. Mökin sisustuksessa yhdistyvät kauniisti eri aikakausien ja eri tyylien kalusteet.
Sen jälkeen oli puutarhan aika. Maylis teki pohjatyöt perusteellisesti: hän kaivoi mökille johtavan keskikäytävän molemmin puolin kukkapenkkien kasvit ylös ja siivilöi mullan.
– Toin palstalle valtavasti uutta, rikkaruohotonta ja ravinteikasta multaa.
Hyvään multaan istutetut kasvit kasvavat nopeasti. Jopa turhankin nopeasti.
Pieni puutarha on täynnä yllätyksiä. Siirtolapuutarha-periaatteen mukaisesti tilaa on sekä kauneudelle että hyötykasveille.
Säännöt siirtolapuutarhailulle
Siirtolapuutarhoja koskevat monet säännöt. Yleensä säädöksissä mainitaan esimerkiksi puutarhan kunnossapidosta, hyötykasveista, puista, puiden korkeuksista ja aidoista.
– Nyt esimerkiksi ei käytetä aitoja, vaan rajataan tiloja kasveilla, pensasaidoilla ja aidanteilla.
Tonttia rajaavatkin taikinamarja, ruusu ja syreeni.
– Taikinamarja on hyvä kasvi myös siksi, että kaupunkialueella kiusana olevat citykanit jättävät sen rauhaan.
Maylisin puutarhassa valtaosa kasveista on istutettu niiden kauneuden vuoksi. Hyötykasveille Maylis on luonut oman alueen. Mustaksi sävytetyissä kuormalavan lavakauluksissa kasvavat sulassa sovussa yrtit, valkosipulit ja komeat latva-artisokat.
Latva-artisokan kukinto koristaa keittiöpuutarhaa. Kauneus ja hyöty ovat samassa kasvissa.
– Siirtolapuutarha-ajatus on syntynyt hyötynäkökulmasta ja ruoan viljelystä aikana, jolloin ruoasta oli pulaa, Maylis huomauttaa.
Jos mielii mökkiä siirtolapuutarha-alueelta, kannattaa ottaa huomioon puutarhan säännöt.
– Tämä on monille elämäntapa, toisille harrastus. Yhteisen viihtyvyyden takia on tärkeää kunnioittaa sääntöjä.
Opiskelin puutarhuriksi
Kun Maylis syventyi puutarhapalstaansa, hän innostui alasta tosissaan. Niin paljon, että valmistui pari vuotta sitten puutarhuriksi.
Omaa puutarhaa Maylis on kuitenkin rakentanut vahvasti intuition pohjalta.
Käytännöllisen kaunista
Kasvit on yhdistelty taitavasti ja tyylitajulla.
– Tartu rohkeasti lapioon, jos haluat muutoksia. Puutarhanhoito on eräänlaista taidetta, jonka avulla voi toteuttaa itseään. Se antaa mahdollisuuden olla luova.
Maylisin puutarhassa on kiinnitetty paljon huomiota erilaisiin materiaaleihin. Pihassa vaihtuvat luontevasti sora, liuskekivi, tiilimäinen betonikiveys ja nurmi. Käyttöesineet ovat kauniita, kuten esimerkiksi antiikkiliikkeestä ostetut vanhat tynnyrit.
– Aidot materiaalit ikääntyvät kauniisti. Monet käytännölliset esineet voivat toimia myös katseenvangitsijana.
Puutarhurin kevät täyttyy puutarhan siivouksesta, kasvien istuttamisesta ja siemenkylvöistä. Keväällä Maylis myös siistii istutukset.
– Leikkaan kuivia perennojen varsia ja siivoan lehtiä pois, mutta jätän aina osan maatumaan ja maanparannukseksi.
Maylis ammentaa ideoita hollantilaisen puutarhasuunnittelijan Piet Oudolfin tyylistä. Hänen rento ja luonnollinen tapansa suunnitella puutarhoja ja istutusalueita miellyttää.
Itoh-pionit kestävät jopa pakkasta. Kuvan pioni on Golden Gem.
– Pyrin itsekin yhdistämään kasveja luontevasti toistensa lomaan. Sallin puutarhassa pienen villiyden.
Kesälläkin on puuhaa, kitkemistä ja kasvien hoitamista, mutta ehtii Maylis myös nauttia näkymistä ja tunnelmasta. Kaupungin vilinän vastapainoksi siirtolapuutarhasta löytyy rauhaa uppoutua omiin ajatuksiin ja kadota puutarhaan. Mutta silti:
– Parasta palstalla on kuitenkin tekeminen. Kitkeminenkin on palkitsevaa, kun näkee heti työnsä tuloksen.
● Käytä hyvää multaa, jossa riittää kasveille ravinteita. Varo kuitenkin istuttamasta liian vallattomasti leviäviä kasveja, joita on vaikea hallita.
● Yhdistele erilaisia kasveja, jotta saat luotua mielenkiintoisia yhdistelmiä. Istuta esimerkiksi selkeälehtisiä kasveja pienikukkaisten perennojen seuraan.
● Jos yhdistelmä ei mielestäsi toimi, siirrä kasvit toiseen paikkaan.
● Kaikkien kasvien ei tarvitse kukkia. Monet lehtikasvit ja tummalehtiset kasvit tuovat vaihtelua istutuksiin.
● Älä lannistu, vaikka puutarhanhoito tuntuu joskus taistelulta luontoa vastaan. Luontoon kuuluvat ötökät, kuivuus ja joskus sateisina aikoina liiallinen vesi.
● Pidä istuttamistasi kasveista listaa. Se helpottaa muistamista. Listan avulla on helpompi selvitellä myös hoito-ohjeita.
Rintani alkoivat kasvaa normaaleista mitoistaan, kun ryhdyin syömään ehkäisypillereitä 18-vuotiaana. Kasvu oli niin nopeaa, että rintoihini tuli raskausarpia. Yhtäkkiä en enää tiennyt, mitä laittaa päälleni. Löysät paidat ja mekot näyttivät teltoilta, avokauluksiset paidat liian seksikkäiltä ja muualta istuvat paidat olivat aina rintojen kohdalta pienet.
Kärsin kovista niska- ja hartiakivuista sekä jatkuvasta päänsärystä. Juokseminen oli hankalaa, ja salilla sekä pyöräillessä hartiani jännittyivät kahta kauheammin. Aloin rajoittaa kaikkea liikkumista.
Leikkaus oli helpotus
Oivalsin rintojeni todellisen koon mennessäni rintaliivien erikoisliikkeeseen. Siellä rintani mitattiin. Sain tietää, että kuppikokoni on H ja ympärysmittani vain 65 senttiä. Järkytyin. Rintani olivat keholleni aivan liian suuret.
Törmäsin netissä artikkeliin, jossa kerrottiin terveydellisistä syistä tehtävistä reduktioplastioista, eli rintojen pienennysleikkauksista. Tutkitutin rintani lääkärillä ja täytin leikkaukseen vaadittavat kriteerit. Ei kulunut kuin kuukausi ja pääsin varasijalta leikkauspöydälle. Olin tuolloin 31-vuotias.
Jännitin leikkausta mutta sitäkin enemmän pelkäsin arpikudoksen muodostumista. Leikkauksen jälkeen käytin haavojen päällä lähes puoli vuotta silikonisidoksia, jotka estävät arpeutumista, eheyttävät ihoa ja vähentävät punotusta. Se auttoi uskomattoman hienosti. Rinnoistani tuskin huomaa, että ne on operoitu. Leikkaus oli niin suuri helpotus, että olisin ollut onnellinen toisenlaisestakin lopputuloksesta.
Krooninen päänsärkyni hävisi leikkauksen jälkeen heti, mutta operaatiosta toipuminen kesti yli kuukauden. Haavat piti puhdistaa ja peittää päivittäin. Se oli työlästä, mutta oloni oli kevyt ja onnellinen. Katsoin peilikuvaani ja mietin, että näytän vihdoin itseltäni. Olin liiveistä riippuen kuppikokoa C tai D.
Kun haavat olivat umpeutuneet, ryhdyin juoksemaan, vaikka se ei ole edes lempilajini. Halusin juosta vain siksi, että pystyin! Se tuntui niin vapauttavalta. Joogasta tuli uusi suosikkini. Pystyin vihdoin vaihtelemaan tyyliäni sekä ostamaan kauniisti laskeutuvia ja istuvia vaatteita.
Tulin viime vuonna raskaaksi, ja rintani kasvoivat pari kuppikokoa. Peilikuvani yllättää minut joka kerta, mutta minulla on pieni lapsi ja pystyn imettämään häntä. Se ei ollut itsestäänselvyys, sillä imetys ei välttämättä onnistu leikkauksen jälkeen. Olen kiitollinen siitä, että rintani pystyvät täyttämään luonnollisen tehtävänsä.
Sienitartunnan syy on useimmiten jalkojen huolimaton kuivaus. Kröhöm – ei ole tullut kuivailtua varvasvälejä? Et ole ainoa, sillä tutkimusten mukaan puolet ihmisistä lintsaa siitä.
Ahtaissa väleissä hautuva kosteus on pöpöille mehukas alusta. Et varmaankaan halua perustaa sinne sienifarmia?
Tupsuta talkkia
Kosteissa ja lämpimissä sporttikengissä hautuva iho rikkoutuu helposti, ja ovi on pian auki sienitartunnalle. Ihosi ahdinkoa voit helpottaa ripottelemalla vauvantalkkia sekä varpaiden päälle että ronskisti tossun sisään. Talkki sitoo kosteutta ja raikastaa jalkoja. Jos iho on rikki varpaiden välistä, hellä luomulääke on lampaanvillasuikaleet, joita saa apteekeista ja luontaistuotekaupoista. Villa karkottaa kosteutta tehokkaasti.
Laita läpsyt jalkaan
Vaikka jokainen lisähärpäke treenikassissa on liikaa, ota salille ja uimahalliin mukaan omat varvastossut. Säästät jalkojasi pöpöliemessä lillumiselta.
Kengät uusiksi!
Sienirihmat ja itiöt elelevät tyytyväisinä kengissä. Jos silsaongelma on paha, vanhat kengät kannattaa surutta heittää pois. Uudemmat voi käsitellä sienilääkepulverilla tai antiseptisellä aineella.
Tunnista vastustajasi
Jalkasilsa eli jalkasieni
Tulehdus, joka aiheuttaa punoitusta, kutinaa ja halkeilua. Nitistyy käsikauppalääkkeillä kuukaudessa.
Kynsisilsa
Värjäytyneet, haurastuneet ja paksuuntuvat kynnet. Tarttuu herkästi. Taittuu lääkekynsilakalla tai lääkkeillä.
Mokkasiinisilsa
Tulehdus, jossa iho paksuuntuu, punoittaa ja hilseilee. Hoidetaan suun kautta otettavalla lääkkeellä.
Kansainvälisistä juuristaan huolimatta pesäpallo on umpisuomalainen laji: huippu-urheiluna sitä pelataan vain Suomessa.
Vaikka se on myös jakanut kansaa, lääkäri ja kansalaisaktivisti Ilkka Taipale on nostanut pesäpallon Suomen sadan sosiaalisen innovaation joukkoon.
Pesäpallon isä on olympiaurheilija Lauri ”Tahko” Pihkala (1888–1981). Hän oli mielipiteitä jakanut tulisieluinen urheiluvaikuttaja ja maan ensimmäinen päätoiminen urheiluvalmentaja.
Yksitoistalapsisen kirkkoherraperheen kuopus kävi useamman kerran Yhdysvalloissa. Siellä hän tutustui baseballiin.
Siihen asti Suomessa suosittu pallopeli oli kuningaspallo. Sen, baseballin, osin ruotsalaisen långbollin, saksalaisen schlagballin ja venäläisen laptan vaikutuksesta Pihkala kehitti ensin pitkäpallon ja siitä pesäpallon.
Jakoi kansaa
Kuningaspalloa pelattiin suorakaiteen muotoisella 45-metrisellä kentällä. Kotimaalista tehtyjen lyöntien turvin sai edetä ulkomaaliin ja takaisin polttoheittoa väistellen. Juoksija paloi, jos ulkopelaajan heitto osui häneen maalien välillä. Pitkäpallokenttä oli 60-metrinen ja muistutti jo muodoltaan hieman nykyistä kenttää.
Nykyisen miesten pesäpallokentän pituus on 96 metriä, naisten 82 metriä. Jos kiertää kaikki mieskentän pesät, juoksumatkaa kertyy 131 metriä.
Pihkalan persoona jakoi kansaa, sillä hän asettui kansalaissodassa valkoisten puolelle ja oli myös oikeistoradikaali suojeluskuntalainen ja Adolf Hitlerin fanittaja.
Hänen veljensä Martti Pihkala toimi työnantajien lakonmurtajakaartin Vientirauhan johdossa.
Pihkalan luonnetta kuvaa, että hän otti yhteen myös toisen kovakalloisen urheilumiehen, Urho Kekkosen, kanssa.
Antiikin kreikkalaisen Solonin tapaan Pihkala määritteli urheilun taisteluksi, sotaan valmistautumiseksi.
Tämä näkyy termistössä: pesäpallossa poltetaan, kuollaan, haavoitutaan ja tehdään tappoheittoja. Siksi hän piti urheilua enemmän miesten lajina.
Toisaalta pelistä on jäänyt yleiskieleen rauhanomaisempiakin ilmauksia: ajolähtö, kopin ottaminen, kotipesä, huti ja läpilyönti.
Pesäpallon menestynein seura on Sotkamon Jymy, joka on voittanut peräti 18 mestaruutta.
Pesäpallon historia vuosilukuina
1901: Kuningaspallon ensimmäinen virallinen ottelu pelattiin Oulussa.
1915: Pihkala esitteli pitkäpallon, joka oli muunnos kuningaspallosta.
1919: Pitkäpallon ensimmäiset kansalliset kisat.
1920: Pihkala kehitti sääntömuutoksin pitkäpallosta pesäpallon.
1921: Ensimmäinen nykymuotoisen pesäpallon koeottelu Helsingin Kaisaniemessä.
1922: Helsingin Pallonlyöjät voitti ensimmäisen Suomen pesäpallomestaruuden mutta riitojen vuoksi ei ottanut sitä vastaan.
1931: Pesäpalloliitto perustettiin. Ensimmäinen sarjamuotoinen SM-turnaus järjestettiin. Myös naisten kilpailut alkoivat.
1932 Sarja jaettiin Itä- ja Länsisarjoihin.
1943: Ensimmäinen Työväen Urheiluliiton (TUL) joukkue, Työväen Mailapojat, pääsi pelaamaan Pesäpalloliiton sarjassa.
1989: Pesäpallon pääsarjataso Superpesis perustettiin. 1950-luvulla peleistä vetäytynyt TUL palasi sarjoihin.
1992: Pesäpallon Maailmancup-turnaus järjestettiin ensi kertaa. Mukana on sittemmin ollut joukkueita mm. Australiasta, Japanista, Sveitsistä ja Virosta. Suomi on voittanut kaikki turnaukset.
1998: Sopupeliskandaali: 20 henkilöä tuomittiin ehdollisiin vankeusrangaistuksiin tai sakkoihin pelitulosten sopimisesta.
Helsingin olympialaisissa järjestettiin pesäpallon näytösottelu 31.7.1952. Lyöntivuorossa Antti Elomaa.
Vuoden 2017 aikana Oma Aika julkaisee kerran kuussa Suomi 100 vuotta -juhlajuttuja.
Ajanhallinta on entistä tärkeämpää Mikko Kuustoselle. Siksi hän kieltäytyy myös mielenkiintoisista töistä.
Näin ei ole aina ollut. Freelancer-taiteilijan elämä kun ei ole määrätietoista yritystoimintaa vaan ajautumista työstä toiseen.
Arkisia huippuhetkiä ovat Hyvät ja huonot uutiset -tv-ohjelman työpalaverit.
– Ne kun voisi konseptoida: sen hulluuden, räksyttämisen ja nauramisen ja leikin, joka liikkuu älykkään ja alatyylin välillä. Kaikki tapahtuu hetkessä ja murtaa lukot. Liikutun siitä, että saan tehdä tällaista työtä, Mikko kertoo.
Mikko Kuustonen pitää tärkeänä omaa ajanhallintaa ja fyysistä kuntoa. Muuten ei yli viisikymppisenä jaksa.
Terapia tuo hidasta viisautta
Mikolle on luontevaa etsiä asioista valoisia puolia. Silti hänen oma maailmansa voi olla äärimmäisen synkkä. Hän on kova kantamaan turhia murheita. Hän jää pohtimaan, missä on rikkonut ihmisiä vastaan, ja potee syyllisyyttä, ettei ole huomioinut muita paremmin.
– Kaipaan kepeämpää suhtautumista itseeni. Olen taipuvainen masennukseen ja joudun työskentelemään asian kanssa läpi elämäni.
Mikolle terapiassa käyminen on samanlainen asia kuin kuntosali tai lääkärintarkastus. Se kuuluu omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Silti hän yhä kuulee, etteivät ihmiset hae apua kriisitilanteissa, koska eiväthän he hulluja ole.
– Minulle terapiassa on sietämättömän hitaasti muotoutunut olennaista viisautta.
Alkoholinkäytön Mikko lopetti neljätoista vuotta sitten. Hän kävi myllyhoidon ja pitää sitä hyvänä. Hänestä on hassua, että alkoholittomuus olisi ihmeellinen asia.
– On selkeämpää olla ilman, vaikken usko, että elämänpiirini heilahtaisi, jos ottaisin lasillisen tai kaksi. En enää edes mieti sitä. Tunnistan itsessäni addiktiivisuuden. Toisille alkoholi sopii mainiosti, minulle huonosti.
Kunnostaan Mikko huolehtii, jotta ideat ja elämänilo eivät kärsisi. Yli viisikymppisenä lihaskunto ja aineenvaihdunta vaativat liikettä.
Kuntosalilla Mikko viihtyy yksin ja hiljaisuudessa. Se on samalla mielen treeniä. Hän on kokeillut myös pilatesta ja joogaretriittiä. Hän sanoo, ettei osaa joogata, mutta on oppinut tiedostamaan omaa hengitystään ja läsnäoloaan.
– En halua ajaa kehoani äärirajoille. Vihaan sitä, että minut laitetaan vaikeisiin asentoihin.
Aamuisin, kun hän katsoo itseään peilistä, hän miettii, että keho ja naama muuttuvat, mutta jonkinlainen lapsen sielu säilyy samana.
– Haluan pitää huolta siitä, mikä on elinvoimaista ja hyvää.
Kookosjogurtti kahdelle Ainekset: 4 dl kookosmaitoa hunajaa, sokeria tai kookossiirappia maun mukaan 2 probiootti-kapselin sisältö vaniljajauhetta Ohje: 1. Sekoita kookosmaito sileäksi hyvin puhdistetussa lasipurkissa. Lisää makeutusta ja vaniljajauhetta makusi mukaan. […]
Lenkki lähenee loppuaan, kun se tapahtuu. Askel kuoppaan, ja nilkka muljahtaa. Säkenöivä kipu tummentaa näkökentän. ”Eihän näin voi käydä? Minulle!”
Loukkaantuminen tuntuu epätodelliselta. Tässäkö olivat tämän syksyn lenkit?
Kyllä. Kirurgi kursii nivelsiteet kokoon, ja koiven kuntoutus alkaa.
Jalka paranee, epäilemättä. Mutta miksi tunteet suhaavat vuoristoradalla ja juokseminen alkaa jopa pelottaa? Siksi, että mielen toipuminen on kimurantti juttu.
Loukkaantuminen saa pois tolaltaan, eikä ihme. Päiviin – ja koko maailmaan – tulee treenin kokoinen aukko.
– Jos liikunta on osa identiteettiä ja sosiaalista verkostoa tai tarjoaa tärkeitä onnistumisia ja stressinpurkukanavan, treenin katkeaminen on järkytys, urheilupsykologi Matti Jaakkola tietää.
Suklaa ja tosi-tv voivat alkaa kiinnostaa enemmän kuin fysioterapeutin antamat jumppaohjeet.
Hän kehottaa hyväksymään surun, vihan ja pelon. Kun tunteitaan ei pakene, ne helpottavat ajan myötä. Vältteleminen sen sijaan vain vahvistaa niitä.
Muiden voi olla vaikea ymmärtää toipilasta, joka yhtenä hetkenä puhisee pyhää raivoa kaikkia kuoppia kaivelevia tahoja kohtaan, toisena taas vaipuu synkimpään epätoivoon. Tunteensa on hyvä pukea sanoiksi. Jos ei halua loputtomiin kuormittaa kavereitaan tai perhettään, kannattaa marssia urheilupsykologin juttusille. Osaava kuuntelija auttaa näkemään loukkaantumisen uudessa valossa. Nilkan telomisesta seurannut pysähtyminen ei välttämättä ole huono asia.
Liikuntatauolla on aikaa mietiskellä. Ole tarkkana, millaisia ajatuksia mielessäsi pyörität, sillä ne vaikuttavat toipumiseesi. Myönteisenä pysyminen ei ole välttämättä helppoa, mutta kannattaa, sillä tutkimusten mukaan optimistinen mieliala vähentää jopa kivun tuntemuksia.
Mihin kivaan tekemiseen voisit keskittyä treenistä vapautuvalla ajalla? Kuntoutuminen on oiva ajankohta tarkastella myös treenitapojaan. Aiheutuiko loukkaantuminen esimerkiksi liian kovasta huhkimisesta tai tekniikkavirheestä? Huilin aikana voit korjailla näitä asioita.
Mieli saa käydä maassakin
Saattaapa himoliikkujalle käydä niinkin yllättävästi, että suklaa ja tosi-tv alkavat kiinnostaa enemmän kuin fysioterapeutin antamat jumppaohjeet. Ei huolta, siipi maassa -vaihe kuuluu toipumiseen. Itsesäälissä saa velloa, kunhan ei tee siitä tapaa. Jos masentuneet fiilikset jatkuvat yhtä soittoa kahden viikon ajan, on alakuloon haettava apua, ettei se syvene. Mieliala laskee siksi, että loukkaantuminen koettelee itseluottamusta kuten mikä tahansa epäonnistuminen. Usko omiin kykyihin saa kolauksen, ja tavoitteet tuntuvat lipuvan käden ulottuvilta. Onko ensikeväisestä maratonista sittenkin turha haaveilla?
OMT-fysioterapeutti Matti Hänninen kehottaa asettamaan toipumiselle välitavoitteita. Viiden minuutin kotitreeni tällä viikolla, parin viikon päästä jo kymmenen minuuttia. Pienet onnistumiset lisäävät uskoa siihen, että pian jo jolkottelet tuttua lenkkiä ulkosalla.
– Katso välillä taaksepäin, jotta näet, kuinka pitkälle olet alkutilanteesta jo edennyt, Hänninen muistuttaa.
Hienoa, nilkka alkaa olla vihdoin kunnossa! Lenkille voisi jo lähteä, mutta juoksemisesta on tullut pelottava mörkö. Mitä jos telon itseni uudelleen?
– Pelon tunteet ovat toipumisvaiheessa tavallisia. Pelko on suojamekanismi, joka auttaa välttämään kipua, urheilupsykologi Jaakkola selittää.
Aloita siis varovaisesti ja kasvata lenkkejä vähitellen, jotta myös mieli pääsee mukaan vauhtiin. Jos tossu ei kerta kaikkiaan taivu liikunnan uudelleen aloittamiseen, hae vauhtia mielikuvaharjoittelusta.
Suruprosessin läpikäymällä mielesi sai aikaa sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen.
Esimerkiksi NLP:n eli neurolingvistisen ohjelmoinnin keinoilla korvataan kurja kokemus mielessä onnistumisella. NLP-yksilöterapeutti Tiina Haahdenmaa kertoo, että mielikuvaharjoituksessa menneitä tapahtumia katsotaan kuin elokuvaa. Filmiä kelataan taaksepäin tilanteeseen, jossa kaikki oli vielä hyvin. Askeleesi lensi pururadalla, lenkin loppukaarre lähestyi.
Sen jälkeen kelataan eteenpäin, kunnes vaara on ohi – nilkkasi on taas kunnossa ja olet palannut juoksemaan. Harjoitusta toistetaan, kunnes loukkaantuminen ei enää pelota.
Askelta jämerämmin mielikuvia muokataan hypnoosissa, jossa mieleen syötetään positiivisia mielikuvia.
– Hypnoosissa voi saavuttaa sen hallinnan ja turvallisuuden tunteen, jota liiallinen pelko ja epävarmuus ovat haitanneet, kertoo psykoterapeutti, juoksuvalmentaja ja entinen huippu-urheilija Kirsi Valasti.
Lenkkarit ovat nyt odottaneet eteisessä viikkoja, ehkä kuukausia. Lenkkipolulle osuneesta kuopasta alkoi paitsi nivelsiteiden kuntoutus, myös tunnemyllerrys. Urheilupsykologian termein olet käynyt läpi suruprosessin.
Ensin vamma teki mieli kieltää. Eihän minulle tapahdu tällaista! Sitten tuli viha – niin kuoppaa kuin universumia kohtaan. Jossakin vaiheessa kuvittelit kenties pystyväsi tekemään tapahtuneen tapahtumattomaksi, kunnes tajusit, ettei taikasauvakaan siihen pysty. Hetkellisesti ehkä masennuitkin, ei tästä ikinä mitään tule.
Jokaisella vaiheella oli tarkoituksensa. Ne läpikäymällä mielesi sai aikaa sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen. Pystyit vähitellen näkemään tapahtuneen uudessa valossa, löytämään sen tarkoituksen.
On aika hyväksyä tapahtuma. Loukkaannuit ja menetit treeniaikaa, mutta se ei ollut maailmanloppu. Opit jotain itsestäsi ja osaat kääntää vastoinkäymisen voitoksesi, eikö niin?
Jos vastaat kyllä, olet valmis solmimaan lenkkarinnauhat uudelleen.
Laadukas ja kestävä Evermathyötykasvikuivuri kuivaa tehokkaasti nopean ilmankierron ja tarpeeksi alhaisen kuivauslämpötilan ansiosta.
Laitteen neljä kuivaustasoa on valmistettu ruostumattomasta teräslangasta ja iskunkestävästä ABS-muovista.
Mikäli haluat lisätä kuivauspinta-alaa, voit hankkia kaksi ylimääräistä kuivaustasoa. Kumijalat pitävät kuivurin tukevasti paikoillaan. Johto on kelattavissa jalkaosan ympärille.
Alina Tomnikov vastasi Fitin Viimeinen sana -juttusarjan väitteisiin:
Väite: Liikunta on parasta stressinpoistoa.
Kyllä, jos vain tajuan stressin keskellä, että nyt kannattaisi mennä nyrkkeilytunnille – sen sijaan että ostan karkkipussin. Työskentelen freelancerina, ja työni on kuin sprinttijuoksua: leffoja ja tv-sarjoja kuvataan tosi intensiivisesti. Pitkien kuvauspäivien jälkeen opettelen vielä vuorosanoja, joten silloin liikunta usein jää.
Ei, vaan aivan oma lajinsa. Harrastin seitsemän vuotta kilpa-aerobicia SM-tasolla. Aloitin vasta 15-vuotiaana mutta pärjäsin, koska olin sisukas ja minulla oli voimaa. Sääli, etten enää osaa temppuja. Rakastan ryhmäliikuntaa, etenkin spinningiä. Pidän koko tunnin silmät kiinni ja vain kuuntelen rytmiä.
Väite: Peilistä pitää näkyä lihasta.
Minusta on ihana katsella lihaksikkaita ja sporttisia ihmisiä mutta en ajattele, että minun pitäisi olla samanlainen. Minulla on hyvä olo kehossani, ja se on tärkeintä.
Väite: Keho kertoo, millaista ravintoa se tarvitsee.
Välillä on vaikea erottaa mielihalu ja se, mitä kehoni oikeasti tarvitsee. Eräänäkin päivänä mieleni teki valmispunajuuri-salaattia. Söin sitä koko rasiallisen. Olen hurahtelija, eikä olisi hyvä, jos söisin vain mielihalujeni mukaan.
Väite: Jos nukkuu pitkään, päivä on tuhlattu.
Ei pidä paikkaansa! Tykkään valvoa ja minun on vaikea saada unenpäästä kiinni. Vapaapäivinä saatan nukkua kahteentoista tai yhteen. Olen kiitollinen siitä, että minulla on taito nukkua pitkään. Silti pelkään usein missanneeni jonkin tärkeän jutun nukkuessani.
On siinä perää. Itselläni on saunan jälkeen levollinen olo. Hiukset tuoksuvat ihanan puhtailta, ja tekee mieli vain nuuhkia niitä. Kasvoilta on häipynyt jännitys ja kireys, ja olo on ihanan raukea.
Helena Ahti-Hallbergin ja Eric Hallbergin kotona Sipoossa on kaunista, vaaleaa ja rauhallista. Pienet, valkoiset coton de tuléarit Fixu ja Fani maastoutuvat valkoiselle sohvalle. Saksanpaimenkoira Blondi haluaa Ericiltä huomiota.
Helena ja Eric kertovat, että he nauttivat suuresti nykyisestä elämänvaiheestaan. Anton, 23, ja Emil, 21, asuvat lähellä. Antonin pieni tytär Viola on parin ensimmäinen lastenlapsi ja erityisvieras isovanhempien kotona.
– Huolet eivät ole hävinneet, mutta eivät ole käsiteltävinä joka aamu, sanoo Eric.
– On ihanaa, kun lapset tulevat käymään, mutta on myös ihanaa, kun talo hiljenee. Kun äänet lähtevät, tulee seesteisempi olo. Nyt meillä on myös mahdollisuus tehdä, mitä haluamme ja toteuttaa omia unelmiamme, Helena jatkaa.
Helena Ahti-Hallberg ja Eric Hallberg viihtyvät talossaan ja puutarhassaan Sipoossa. – Kesällä meitä ei saa täältä oikein mihinkään, Helena sanoo.
Pakkoloma viidakossa
Kesällä Helena osallistui Selviytyjät-sarjan kuvauksiin Filippiineillä. Se ei ole ensimmäinen tosi-tv-sarja, johon Helenaa on pyydetty, mutta ensimmäinen, johon hän on suostunut. Tarjolla oli kerran elämässä -kokemus ja lisäksi pakollinen loma ihmiselle, joka ei ollut pitänyt 25 vuoteen kahta viikkoa pidempää lomaa.
– Oli huikea kokemus elää täysin luonnon kanssa. Minulle se oli puhdistautumiskuuri, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ei ollut prosessoitua ruokaa, ei kemikaaleja, ei shampoota eikä hammastahnaa. En voinut kiirehtiä mihinkään, Helena kertoo.
Helena ompeli ensimmäisen tanssipukunsa peruskoulun kahdeksasluokkalaisena. – Käsityönopettajani jäi perjantai-iltaisin auttamaan minua, hän muistelee.
Tanssin hurma pysyy
Suurelle yleisölle tanssinopettaja ja Suomen Tanssinopettajain Liiton puheenjohtaja Helena on tuttu Tanssii tähtien kanssa -kilpailun tuomarina. Hän pitää ohjelmaa tärkeänä tanssin edistäjänä.
– Tanssii tähtien kanssa on alentanut lasten ja nuorten kynnystä lähteä mukaan ja antanut suurelle yleisölle kosketuspintaa lajiin. Siinä isotkin miehet tanssivat!
Helenaa kuvataan opettajaksi, joka pitää oppilaistaan hyvää huolta. Hän jaksaa kannustaa ja on ommellut kisapuvutkin. Nuorille oppilailleen hän haluaa olla myönteinen auktoriteetti.
– Opettajani Englannissa olivat niin fantastisia, että maksan heille velkaani vielä vuosia. He ovat esikuviani, ja haluan tehdä oman työni samalla tavalla.
Laajan puutarhatontin laidalla kotkottaa neljä kanaa. Usein Helenan seurana aamiaiskananmunien haussa on pieni pojantytär Viola.
Rakentamisen elämänvaihe
Vehreän puutarhatontin ympäröimässä vanhassa talossa on ollut viikonloppuna vieras ulkomailta. Hän totesi, että oli ihanaa nähdä, miten Helena ja Eric rakentavat elämäänsä yhdessä.
He näet todella rakentavat yhdessä jotakin koko ajan, milloin pihaan, milloin sisälle. Tänä kesänä puutarhaan on tehty uusi istutuslava entisen viereen. Kellarista on tulossa työtila.
– Talon ja pihan kohentamisessa on samankaltaista jatkuvuuden tunnetta kuin pitkässä liitossa. Kummastakin voi huolehtia ilman, että kaikki pannaan uusiksi, Helena kuvaa.
Suuri puutarhatontti ja vanha talo pitävät Helenan ja Ericin touhussa. Se on heille mieluista. Kellariin rakennetaan kotikylpylää. Kesällä tehtiin pihalle uusi kasvilava.
Lue Helena Ahti-Hallbergin ja Eric Hallbergin haastattelu Oma Aika -lehden numerosta 11/2017.
Koko vuoden yksi tärkeimpiä hiustrendejä on kokonaisvaltainen luonnollisuus. Se tarkoittaa, että hiuksia ei tarvitse leikata, värjätä tai muotoilla, jos ei halua.
Hiuksille ei tehdä mitään, vaan niiden annetaan kuivua itsekseen, jopa harjaamatta pesun jälkeen.
Hiustyyli saa muotoutua juuri sellaiseksi, kuin se luonnollisimmillaan on. Miten helppoa!