4–6 annosta

noin 1 ½ kg porsaan ribsejä

BBQ-mausteseos:

1 rkl merisuolahiutaleita tai
hienoa merisuolaa
¾ tl kokonaisia mustapippureita
1 kuivattu chili
¾ tl korianterin siemeniä
¾ tl juustokuminaa
¾ rkl vaaleaa muscovadosokeria
¾ rkl savustettua paprikajauhetta

ripaus jauhettua inkivääriä

Lisäksi:

esim. hikkori- tai omenapuulastuja savustukseen

Srirachamajoneesi:

2 dl majoneesia

½ – 1rkl srirachakastiketta

1. Laita mausteseoksen mausteet mortteliin ja hierrä hienoksi. Hiero mausteseos lihapalojen pintaan. Anna maustua vähintään pari tuntia, mielellään yön yli jääkaapissa.

2. Laita lihat uunivuokaan. Kaada pohjalle pari desiä vettä. Peitä vuoka foliolla. Kypsennä lihoja uunissa 125 asteessa ensin 2–3 tuntia.

3. Siirrä lihat savustimeen ja savusta vielä 2–3 tuntia, kunnes lihat ovat mureita.

4. Tarjoa srirachakastikkeella maustetun majoneesidipin kera.

Vinkki!

Voit halutessasi sivellä lihoja itse tehdyllä tai valmiilla BBQ-kastikkeella vielä ennen savustimeen laittoa ja sen jälkeen, jos haluat niistä erityisen meheviä ja mausteisia.

Valmistusaika: noin 20 minuuttia + kypsennysaika 4–6 tuntia
Vaikeusaste: melko helppo
Hinta: noin 15 euroa

Doria etsimässä. (Finding Dory). Animaatio. USA 2016. O: Andrew Stanton. N: Ona Kamu, Tom Pöysti, Pertti Sveholm, Anna-Maija Tuokko. 97 min.
Nemoa etsimässä -elokuvan sivuosassa esiintyi muistihäiriöstä kärsivä kala nimeltä Dori. Uusi elokuva sijoittuu vuoden eteenpäin Nemosta ja sen päähenkilö on tietysti Dori itse, Nemon ja tämän hermoilevan isän Marlon ollessa nyt sivuosissa.
Dorin rakastavat vanhemmat yrittävät vahtia, ettei heidän lyhytkestoisen muistin häiriöstä kärsivä pikkukalansa joudu hukkaan, mutta toisin käy. Nuori Dori muistaa vuoden kuluttua yhtäkkiä, että hänellä on vanhemmat, jotka varmastikin kaipaavat häntä. Dori saa selville, että hän on kotoisin valtameren toiselta puolelta Kalifornian rannikolta.
Siellä seikkailu vie hänet Paula Vesalan emännöimään merieläinpuistoon, josta löytyy apuvoimia isän ja äidin etsintään, tärkeimpänä näistä rauhaa rakastava ja äreä tursas Hank.
Doria etsimässä on taattuun Pixar-yhtiön tyyliin hauska, kekseliäs ja vauhdikas. 3D-leffa koettelee myös Pixarin taattuun tapaan aika ajoin kunnolla kyynelkanavia ja pienimmille katsojille tunnelma voi välillä käydä jopa pelottavaksi.
Pahoja oliota Dori ei kuitenkaan etsintämatkallaan kohtaa ja jännittävyys rakentuukin tilanteista. Hank on sivuhahmona loistava.

facebook.com/PixarFindingDory/

SALAATTEIHIN

Suurin osa omenoistamme soveltuu hyvin salaatteihin ja kokeilemalla löydät omat suosikkisi. Kokeile vaikka myöhäistä syysomena Jaspia, joka tulee kauppoihin syyskuun puolivälin jälkeen ja säilyy marraskuun loppuun. Hedelmät ovat kooltaan keskikokoisia tai suuria, maultaan miedon happoisia ja mausteisia. Kiinteämaltoiset ja hapokkaat lajikkeet ovat parhaita salaattiomenoiksi.

LEIVONTAAN JA JÄLKIRUOKIIN

Leivonta- ja jälkiruokaomenoiksi sopivat aromikkaat lajikkeet. Kokeile Punaista Melbaa, joka on hieman hapokas ja hienoarominen syysomena. Punainen Melba sopii hyvin myös soseeksi ja mehuksi. Se on suurehko tummanpunainen persikalle tuoksuva omena. Maku on erittäin hieno, makeahko ja miedosti happoinen, malto valkoinen, pienirakeinen ja mehukas.

TUOREMEHUIHIN, KAKKUIHIN JA CHUTNEYHIN

Kesäomenat Sävstaholm ja Valkea kuulas ovat erittäin mehukkaita. Valkean kuulaan sato kypsyy elokuussa, ja sen maku on raikkaan makeanhappoinen, kypsänä hienoarominen. Myös syysomena Raike, jonka maku on aluksi happoinen ja paranee kypsyessään, sopii hyvin mehustukseen.

Kotipuutarhojen onnelliset omenat ovat lähiruokaa parhaimmillaan. Omenalajikkeet ryhmitellään kesä-, syys- ja talviomenoihin kypsymisajankohdan mukaan. Ensimmäiset kotimaiset omenat tulevat kauppoihin elokuun puolivälin paikkeilla. Talviomenat tulevat kauppoihin viimeisinä, sillä ne paranevat lyhyen varastoinnin aikana. Talvilajikkeet säilyvät hyvin viileässä varastossa jopa 3–5 kuukautta.

Vaikka omenat syödään yleensä sellaisenaan, ne sopivat erinomaisesti myös ruoanlaittoon. Käytä kotimaisia omenoita niin pääruokiin, salaatteihin kuin jälkiruokiinkin ja tietenkin leivontaan, säilöntään ja mehustukseen.

Ruokaomenaksi sopivat hyvin happamat ja kovat lajikkeet, sillä ne pehmenevät kypsennettäessä paremmin kuin muut. Tällaisia ovat esimerkiksi Melba, Samo, Lobo ja Punainen kaneli. Hillo-omeniksi puolestaan sopivat esimerkiksi Valkea kuulas, Antonovka ja Atlas. Mehuissa kannattaa suosia syyslajikkeita, jotka on poimittu vielä vähän raakoina.

SORBETTIIN

Kesäomena Pirja on ihanan mehukas syöntiomena, joka kypsyy jo elokuun alkupuolella. Miellyttäväaromisena se soveltuu erinomaisesti vaikka sorbettiin.

HILLOIHIN JA SOSEISIIN

Hillo-omeniksi sopivat muiden muassa Valkea kuulas, Sariola, Melba, Antonovka ja Atlas. Esimerkiksi mehukas syysomena Sariola on keskikokoinen ja tiivismaltoinen. Se sopii makeanhappoisena ja aromiltaan erikoisena hyvin talousomenaksi. Omenasoseiden ystävien on hyvä muistaa myös Huvitus, joka on aikainen kesälajike, se kypsyy elokuussa. Hedelmä on pienehkö, makea ja mietohappoinen, malto lähes valkoinen, hienorakeinen ja parhaimmillaan kuultavan mehukas.

RIISTAN KANSSA JA UUNIJUUREKSIIN

Ruokaomeniksi sopivat hyvin happamat ja kovat lajikkeet, sillä ne säilyttävät muotonsa ja rakenteensa paremmin. Tällaisia ovat esimerkiksi Melba, Samo, Lobo ja Punainen ja Keltainen kaneli ja Åkerö. Näistä Lobo on Suomessa erityisen pidetty ja viljelty. Sen maku on mietohappoinen, aromikas ja mausteinen, malto mehukas, pehmeä ja hienorakeinen. Åkerö puolestaan on makea, lievästi happoinen ja omalaatuisen mausteinen ja sen malto on kiinteä.

Parhaan hyödyn saamme lomalla, jonka aikana työasiat unohtuvat kokonaan. Helpoiten se onnistuu hyppäämällä oman auton rattiin. Kauas ei tarvitse mennä, pääasia on että maisema vaihtuu.

5 x vinkki minilomalle

1. Suunnittele etukäteen

Mitä lyhyempi loma, sen tärkeämpää on suunnitella se hyvin etukäteen. Näin varmistat, että todella teet lomasi aikana jotain jota olet aina halunnut tehdä. Suunnittelu auttaa karsimaan. Näin et kasaa liikaa tekemistä muutamaan päivään tai toisaalta tuhlaa arvokasta loma-aikaa suunnitteluun.

2. Nauti ajomatkasta

Ajattele automatka tärkeänä siirtymäriittinä, jonka tarvitset, jotta mielesi osaa päästää irti arjen huolista ja haasteista. Ei haittaa vaikka vähän pitkästyttää, se tekee hyvää aivoillesi. Perillä olet valmiimpi kaikkeen uuteen.

3. Komppaa arjen rytmiä

Lyhyellä lomalla tulee ehkä houkutus valvoa ja istua iltaa hyvän ruuan ja juomien äärellä. Tällä kohtaa kannattaa painaa lempeästi jarrua. Jotta miniloma lataisi niitä kuuluisia akkuja, kannattaa unen ja ruokailun rytmi pitää kohtuullisen lähellä arkirytmiä. Näin paluu töihin tapahtuu kuin huomaamatta, mutta virkistyneenä.

4. Sijoita elämyksiin

Muutama joutilas päivä kotona voi virkistää fyysisesti, mutta muisto siitä haalenee pikavauhtia. Uusista kokemuksista ja elämyksistä jää pysyvämpi muisto, joka kantaa vielä pitkään loman jälkeenkin. Sisällytä lomaan jotain aktiivista liikuntaa, kädentaitoja, uuden oppimista tai henkisiä elämyksiä. Niistä saat kestävää pääomaa jaksamiseen.

5. Vaihdelkaa lomaunelmia

Minilomalla ei välttämättä ehdi toteuttaa molempien puolisoiden saati kaikkien perheenjäsenten lempiasioita. Siksi kannattaa sopia, että tämä loma tehdään nyt minun unelmieni mukaan. Kenen unelmat toteutetaan seuraavalla minilomalla?

Juttua varten on haastateltu Työterveyslaitoksen tutkijaa Sampsa Puttosta

Kollektivet. Draama. Tanska/Ruotsi/Alankomaat 2016. O: Thomas Vinterberg. N: Trine Dyrholm, Ulrich Thomsen, Julie Agnete Vang, Lars Ranthe. 111 min.
Kommuuniasuminen, tuo sosialistisen utopian vinksahtanut serkku ja yhteisökulttuurin hipihtävä jäänne, saa Thomas Vinterbergilta osakseen samanlaista sydämellistä kritiikkiä kuin mitä Lukas Moodysson tarjoili Kimpassa-komediassaan.
Kun Erikin (Ulrich Thomsen) käsiin jää 450 neliön lukaali, päättää hän perustaa vaimonsa Annan (Trine Dyrholm) kanssa kimppakämpän. Mukaan kutsutaan tuttuja ja tuntemattomia, sillä kyllähän aikuiset ihmiset nyt yhdessä osaavat elää.
Nostalgisen pölyisesti kuvattu elokuva näyttää, miten sokea avarakatseisuus ja naiivi kykenemättömyys myöntää tosiasioita voivat tuhota kauniit ajatukset.
Lapsuutensa yhteisössä asunut Vinterberg sanoo elokuvan tunnelman, mutta ei sen tapahtumien, perustuvan todellisuuteen. Kepeä draama ei sukella Vinterbergin synkeimpien teosten, kuten Jahdin ja Submarinon, syvyyksiin, mutta on sitä silti ajoittain vaikea katsoa.
Kommuunin lapset paitsi näkevät selviten yhteisön traagisen puolen, niin myös joutuvat kantamaan sen painon harteillaan. Tarinan keskeiseksi kokemukseksi nouseekin teini-ikäisen Frejan (Martha Sofie Wallstrøm Hansen) näkökulma. Hänelle kommuuni on koe, jossa täytyy selvitä ympärillä lahoavien aikuisten murtumisesta.
Keskeinen teema on kaiken katoavaisuus. Tunteet rakkaudesta vihaan ovat häilyviä. Vaikka sukkelasti etenevän, mutta pikemminkin minisarjan muotoon istuvan tarinan aikana syntyville suhteille toivoo pitkää ikää, ei moiseen ihmeeseen uskalla luottaa.

thecommunefilm.com

Romantiikkaa kahdelle

Bengtskärin majakka, Kasnäs

Ajoaika Helsingistä: 3 t

Ajoaika Jyväskylästä: 5 t 38 min

Käperry kullan kainaloon sata vuotta vanhan majakan kiviseinien suojassa, kun ulkona ulvoo tuuli ja tyrskyt lyövät ympäröiviin rantakallioihin.

Vielä ehtii.  Tiedustele majoitukseen kunnostettujen kuuden majakanvartijanhuoneen varaustilannetta. Yksityishenkilöille huoneita vuokrataan viikonloppuisin toukokuun alusta syyskuun loppuun. Kesällä myös arkipäivinä. Reittiliikenne saareen on kaudelta jo loppunut, mutta tilausliikenne vie perille.

 http://www.bengtskar.fi/yopyminen.htm

Pariisin Ville, Porvoo

Ajoaika Helsingistä: 45 min

Ajoaika Jyväskylästä 2 t 56 min

 Vaikka kesäsesonki on ohi löytyy Porvoosta toinen toistaan houkuttelevampia ravintoloita. Nauti Sinnen Porvoo-menu päivän kalasta, tai SicaPellen kolmen ruokalajin lounas tai Zum Beispielin Veggie Burger munakoisopihvillä.

Kun illat pimenevät houkuttelevat pikkupuotien ja ravintoloiden valot pikkukujilla kulkijaa.

Porvoosta löytyy kivoja yöpymispaikkoja joka kukkarolle. Pariisin Villessä nautit elegantista vanhanajan tunnelmasta modernisti. Huokeammalla yövyt B&B Ida Mariassa.

 http://pariisinville.fi/fi/

http://www.idamaria.fi

http://www.sinneporvoo.fi/?lang=fi

http://zum.fi

http://www.sicapelle.fi

http://www.taidetehdas.fi

Villa Mandala, Loviisa

Ajoaika Helsingistä: 1 t 18 min

Ajoaika Jyväskylästä: 3 t 12 min

Kun haluat omistaa yhteisen viikonlopun terveydelle, hiljentymiselle ja toisen ihmisen kuuntelemiselle, suuntaa kohti Villa Mandalaa.

Luvassa on räätälöityjä hyvinvointipalveluja, hiljaisuutta, läsnäoloa ja elpymistä. Lähiruokaa, mielen ja kehon puhdistumista. Luontoyhteyttä!

Tutustu Villa Mandalan teemaviikonloppuihin. Hengähdyshetkiä-retriitti sopii kenelle tahansa hyvinvoinnistaan kiinnostuneelle pariskunnalle. Kuntoilevalle parille henkilökunta suosittelee esimerkiksi Detox-retriittiä. Muista mainita varauksen yhteydessä, että saavutte pariskuntana, näin saatte parihuoneen.

 http://www.villamandala.fi

Puuhaa koko perheelle

Turun linna

Ajoaika Helsingistä: 1 t 47 min

Ajoaika Jyväskylästä: 4 t 33 min

Turun linnassa on nähtävää ja koettavaa kaikenikäisille. Ritarisalissa pienet saavat pukeutua linnanneidoiksi tai ritareiksi. Metallisilmukoista kudottu rautapaita painaa niin, että pukemiseen tarvitaan aikuisen apua.

Kun nälkä yllättää maistuu lapsille pizza. Denniksessä pohjan saa myös rukiisena, gluteenittomana tai ihanan rapeana ja maukkaana täysjyväversiona.

Isompien lasten kanssa on kiva yöpyä vaikka laivassa. Laivahostel Bore toivottaa lapsiperheet tervetulleeksi, mutta muistuttaa, että kapeissa portaissa ei mahdu kulkemaan vaunujen kanssa. Pienimpien kanssa voi olla kätevää yöpyä Linnasmäessä, josta löytyy perhehuoneita keittiöllä.

http://www.turunlinna.fi

http://www.hostelborea.fi

http://www.linnasmaki.fi

Ähtäri Zoo, Ähtäri

Ajoaika Helsingistä: 3 t 54 min

Ajoaika Jyväskylästä: 1 t 36 min

Ähtäri Zoo on Suomen vanhin luonnonmukainen eläinpuisto. Puistossa on yli 50 eri eläinlajia, joista mielenkiintoisimpia ovat varmasti karhut. Ähtärissä eläimillä on tilavat ja luonnolliset elinolosuhteet, siksi puistossa on ensisijaisesti vain pohjoisen pallonpuoliskon havumetsävyöhykkeen lajeja.

Lähistöllä on tarjolla erilaista majoitusta camping-alueesta maatilamajoitukseen.

http://www.hyvolantalo.com/hyvolan-talo-suomeksi/

http://www.hotellimesikammen.fi/index.php/fi-FI/huoneet

www.ahtarizoo.fi

Tartto

Ajoaika Jyväskylästä Helsinkiin: 3 t

Ajoaika Tallinnasta Tarttoon: 2 t 22 min

Tallinna alkaa olla monelle jo nähty ja koettu, siksi kannattaa hyödyntää auto ja ajaa Tarttoon, josta löytyy monta mielenkiintoista matkailukohdetta lapsiperheelle. Merimuseossa pääset tutustumaan sukellusveneisiin ja tammikuun 15. päivään asti esillä on myös Ruotsin Historiallisen museon Viikinki-näyttely. Kurkkaa myös Ahhaa, Baltian suurin tiedekeskus ja Jääkausimuseo Jääaja. Ja jos mielit luistelemaan, se onnistuu sisällä Lõunakeskuksessa, joka on Tarton suurin ostoskeskus.

http://jaaaeg.ee/et/avaleht/

http://www.ahhaa.ee/mita-on-tekeilla

http://meremuuseum.ee

Seikkailua yhdelle tai useammalle

Pietari

Ajoaika Helsingistä: 4 t 41 min + rajamuodollisuudet 0,5–3 tuntia

Yli 300-vuotias kaupunki on yksi Euroopan kauneimmista ja kiehtovimmista lukuisine kanavineen, siltoineen ja puistoineen. Pietariin ei lähdetä hetken mielijohteesta, koska pelkän viisumin saaminen voi kestää parikin viikkoa.

Ota huomioon, että Venäjällä ajotyyli poikkeaa suomalaisesta. Ulkoministeriö kehottaa esimerkiksi pitämään auton ovet lukittuna myös ajon aikana. Tienviitat ovat kyrillisin kirjaimin, tosin pääteillä osasta löytyy myös tuttuja ääkkösiä. Promilleraja Venäjällä on 0,0.

http://www.nord-consult.fi/4

http://pietari.info

http://www.saimaatravel.fi/hyodyllista-tietoa-venajan-matkalle

Tuusulan kulttuurikierros, Tuusula

Ajoaika Helsingistä: 36 minuuttia

Ajoaika Jyväskylästä: 3 t

Tuusulanjärven reunamaat suorastaan pursuavat taiteilijakoteja. 1900-luvun alussa siellä majaili moni suomalaisen taiteen kultakauden suuruus. Museoiksi muutetuissa taiteilijakodeissa voi aistia heräävän kansallistunnon ja Euroopasta puhaltaneet sivistyksen tuulet. Aloita kulttuurikierros vaikka Pekka Halosen kansallisromanttisesta hirsilinnasta, jatka Sibeliuksen Ainolaan ja päätä kierros Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin Aholaan.

http://www.visittuusulanjarvi.fi/kulttuuri_ja_museot/

http://www.halosenniemi.fi

http://www.ainola.fi

https://www.facebook.com/jarvenpaa.ahola?fref=pb&hc_location=profile_browser

Nuuksio, Espoo

Ajoaika Helsingistä: 45 min

Ajoaika Jyväskylästä: 3 t 31 min

Nuuksioon on helppo tulla autolla, parkkipaikkoja riittää. Nappaa luontokeskus Haltian ravintolasta eväät retkelle, kysy infosta sinulle tai seurueellesi sopiva reitti ja suunnista metsään. Nuuksiossa on paljon merkittyjä reittejä, joilla kaupunkilaisvaeltajakin pysyy kartalla. Hyvä säänmukainen varustus, mukavat ja tukevat kengät ja huippueväät takaavat onnistuneen retken.

http://www.luontoon.fi/nuuksio

Lauseita, joilta ei ole voinut välttyä viime aikoina: Olen armollinen itselleni. Kuuntelen kehoani. Harrastan vain liikuntaa, josta tulee hyvä olo.

Kukapa olisi vähän aikaa sitten uskonut, että vuonna 2016 treenaajien lempisana olisi armollisuus?

Vastahan me opimme toistelemaan taikasanoja no pain, no gain.

Kun lihasbuumi muutama vuosi sitten alkoi, tuntui raikkaalta, että naisetkin suorittivat naama punaisina burpee-haasteita ja kyykkäsivät itsensä kokoisilla painoilla. Kaiken lisäksi treenibuumin piti vapauttaa meidät laihdutuspaineista: vahva on uusi laiha!

Mutta eihän se ihan niin mennyt.

Vastahan me opimme toistelemaan taikasanoja no pain, no gain.

Samaan aikaan, kun moni alkoi tarvita pepputreenin jäljiltä isompia farkkuja, blogeissa alkoivat kiertää dramaattiset tarinat. Niissä puhuttiin väsymyksestä, seonneesta hormonitoiminnasta ja vuorokauden ympäri piinaavasta nälästä. Nyt, pari vuotta övereimmän salibuumin jälkeen, ratkaisua etsitään armollisuudesta ja kehon kuuntelemisesta.

Enää pitäisi vain tietää, miten se oikeasti tehdään.

Uusi mantra, vanha elämäntapa

Harrastan vain sellaista liikuntaa, josta tulee hyvä olo, hehkuttaa hyvinvointibloggaaja. Hän on julkaissut itsestään kuvan, jossa treenitopin alta vilkkuu sixpack.

Treenaan kunnes oksennan -asenne on vaihtunut joogaopettajilta lainattuihin lausahduksiin, mutta valitettavasti elämä ei muutu pelkästään slogania vaihtamalla.

– Minulle tulee asiakkaita, jotka väittävät ensin, että he liikkuvat siksi, että siitä tulee hyvä olo. Lopulta kuitenkin paljastuu, että taustalla on sittenkin halu kiinteytyä. Se näkyy esimerkiksi siinä, että ihminen ei syö riittävästi, kertoo ravitsemusasiantuntija ja kouluttaja Jonna Heinonen.

Heinonen on syömisen psykologiaan perehtynyt ravitsemusterapeutti, joka on työskennellyt yli kymmenen vuotta myös liikunnanohjaajana ja personal trainerina. Hän on nähnyt läheltä treenibuumin sivuvaikutukset.

Fitnesselämästä oli tullut tavallisten työssäkäyvien ihmisten elämää.

Muutama vuosi sitten liikunnan harrastaminen alkoi tarkoittaa personal training -asiakkaille yhtä asiaa: salilla käymistä.

– Monille ei tullut edes mieleen, että liikkuminen voisi tarkoittaa vaikkapa tanssimista.

Ravitsemusterapia-asiakkaat alkoivat puolestaan toivoa tiukkoja ruokavalioita, joihin olisi laskettu kalorit valmiiksi.

Fitnesselämästä oli tullut tavallisten työssäkäyvien ihmisten elämää. Aamulla mentiin ensimmäiseksi lenkille, ja ruisleipä vaihtui proteiinirahkaan.

Nyt pahin villitys on alkanut laantua. Fitnesskropasta haaveilevien ihmisten sijaan Heinosen luo saapuu ihmisiä, jotka kaipaavat apua päinvastaiseen ongelmaan. He haluavat tietää, miten sairaan terveestä elämästä päästään eroon.

Kohtuutta kohti

Jotta voi liikkua kehoaan kuunnellen, on ymmärrettävä, mitä eroa on terveysliikunnalla ja urheilemisella. Terveysliikuntasuositusten mukaan ihmisen pitäisi harrastaa viikossa 2,5 tuntia hieman hengästyttävää liikuntaa. Lisäksi viikkoon pitäisi mahduttaa pari lihaskuntoa ja liikkuvuutta kehittävää treeniä.

– Jos määrä menee sen yli, siitä ei ole terveyden näkökulmasta juurikaan lisähyötyä. Tietyn rajan jälkeen liikunnasta alkaa olla jopa haittaa. Kaikkihan tietävät urheilija ei tervettä päivää näe – sanonnan.

Vaikka pakonomainen urheileminen ahdistaisi, siitä on vaikea luopua.

Se on fitnessdieettien ja crossfitaamisen aikakaudella unohtunut. Rasvaton ja lihaksikas kroppa ei ole välttämättä sama asia kuin terve kroppa. Siitä kertoo paljon jo se, että monen fitnesskisaajan kuukautiset loppuvat kisadieetillä. Kilpaurheilijat tietävät lajinsa riskit, ja siksi kisakunnossa ollaan vain kisakaudella. Moni tavallinen treenaaja on kuitenkin hairahtunut kuvittelemaan, että mitä timmimmältä näyttää, sitä terveempi myös on.

– Moni överiliikkuja pitää itseään muita parempana ihmisenä, koska huolehtii itsestään, vaikka oikeasti liikkuisi niin, että se hajottaa elimistöä, Heinonen sanoo.

Lisäksi hampaat irvessä treenaaminen tekee elämästä suorittamista, jossa treenejä tungetaan kalenteriin väsymyksestä piittaamatta aamukuudeksi. Vaikka pakonomainen urheileminen ahdistaisi, siitä on vaikea luopua, koska se tuo elämään hallinnantunnetta. Puoliso saattaa pettää ja työnantaja jättää, mutta pakaratreenistään saa päättää itse.

Juuri siksi “himokuntoilijasta armolliseksi liikkujaksi” -tarinoiden draamankaareen kuuluu usein vaihe, jonka nimi on burn out. Vasta uupumus pakottaa ajattelemaan, ettei onni löydy juoksumatolta.

Myös Heinonen liikkui nuorena uupumuksen asti, ja siksi hän tietää, ettei tie suorittajasta itsensä kuuntelijaksi ole helppo. Ensin on opittava uskomaan siihen, ettei oma arvo ole vatsalihasten erottuvuudesta tai kyykkytuloksesta kiinni.

Kehon kertomaa

Kun suorittajaurheilija on oivaltanut, ettei pakkomielteinen liikkuminen tee onnelliseksi, on aika opetella kuuntelemaan kroppaa.

Jonna Heinonen neuvoo asiakkaitaan luopumaan sykemittarista ja seuraamaan kehon omia signaaleja. Missä vaiheessa juoksulenkillä tulee huono olo? Sattuuko lihaksiin yhä edellisen treenin jäljiltä? Niin oppii tunnistamaan rajat, joita ei kannata ylittää.

Tarkoitus on löytää rentouden ja itsekurin välinen tasapaino.

Kehittymistään rentona treenaajana on myös helppo testata. Jos koko sunnuntain Game of Thrones -maratonista tulee huono omatunto, kannattaa miettiä, miksi. Yhden päivän laiskottelu ei romahduta kenenkään terveyttä.

– Hyvä rentouden merkki on se, että jos joskus ei huvita yhtään mennä salille, pystyy olemaan menemättä.

Kehon kuunteleminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lopettaisi kokonaan liikkumisen. Tarkoitus on löytää rentouden ja itsekurin välinen tasapaino. Tabatassa rääkätty kroppa kaipaa lepoa, toimistotuolissa kidutettu keho liikuntaa.

– Joskus ihmiset luulevat armollisuuden tarkoittavan sitä, että valitsee aina lenkin sijaan suklaapatukan, koska se tuntuu sillä hetkellä paremmalta. Välillä pitää kuitenkin repiä selkä irti kotisohvalta, vaikka se vaatii ponnistelua. Kyllähän töihinkin mennään, vaikka aamulla herätyskellon pärähtäessä tekisi mieli jäädä nukkumaan.

Lupa kyykätä

Eikä itselleen armollisen liikkujan tarvitse harrastaa pelkkää joogaa. Kyllä välillä saa juosta mäkitreenejä tai nostaa ihmisen kokoisia kyykkypainoja, jos siitä tykkää. Itseään kuunteleva treenaaja vain tietää, tavoitteleeko puuskuttaessaan endorifiiniryöppyä vai epärealistista Instagram-vartaloa.

Tekopyhäksi ei tarvitse ryhtyä. Rento treenaajakin saa piitata ulkonäöstään. Hän ei vain tee sitä terveytensä, ihmissuhteidensa tai elämänilonsa kustannuksella. Hän muistaa yhden mantran, eikä se ole no pain, no gain. Se kuuluu: Elämä ei ole liikuntaa varten. Liikunta on elämää varten.

4 hengelle esim. alkupalaksi

2 rkl oliiviöljyä
75 g kuorittuja manteleita
1–2 tl suolaa
15 g voita
1 rkl juoksevaa hunajaa
½ punainen chili
200–300 g perattuja ruusunmarjoja,
150 g vuohenjuustoa (pötkö)
4 kourallista erilaisia salaatinlehtiä
2 rkl (neitsyt)oliiviöljyä
2 rkl balsamiviinietikkaa.

Lisäksi:
krutonkeja tai maalaisleipää

1. Kuumenna oliiviöljy pannulla. Paahda manteleita öljyssä, kunnes ne ruskistuvat hieman. Mausta suolalla. Anna manteleiden jäähtyä.

2. Hienonna chili ja perkaa ruusunmarjat. Sulata voi pannulla ja lisää hunaja. Sekoita. Lisää chili ja ruusunmarjat. Paista, kunnes ruusunmarjat ovat pehmenneet.

3. Kytke uunin grillivastus päälle. Viipaloi vuohenjuusto ja laita palat uunipellille. Laita uunipelti toiseksi ylimmälle tasolle ja paahda vuohenjuustoa pari minuuttia, kunnes se saa kauniin värin.

4. Sekoita oliiviöljy ja balsamiviinietikka. Pyöräytä salaatinlehdet kastikkeessa ja jaa ne neljälle lautaselle. Lisää päälle paahdetut vuohenjuustoviipaleet sekä kypsennetyt ruusunmarjat. Ripottele päälle suolattuja manteleita. Tarjoile krutonkien tai leivän kanssa.

Asiantuntijana laajalti rakastettu vaatetusvisionääri Kimi Nurmi

Oikukkaiden syyssäiden asustevalinnat, ei ehkä se helpoin tyyliviidakon taiteenlaji. Kiireaamun kaikennielevä luottolaukku käsikynkkään, epämääräinen päähine (jos on ihan pakko), korinpohjilta käsien suojaksi ne harvinaiset sormikasyksilöt, jotka ovat sattuneet välttymään alituisen katoamisen kohtalolta. Resonoiko?

Helsingin tavaratalo Stockmannilla lähes vuosikymmenen asiakkaitaan ammattitaidolla ja villashaalinlämpimällä kohtaamisella lumonnut pukeutumisneuvoja Kimi Nurmi on miettinyt vaatetusfilosofiansa niin pitkälle, että harkitun asustamisen merkitystä ei häntä kuunnellessa tarvitse yhtäkkiä kyseenalaistaa lainkaan. Asusteenko päässä on arkeni toimivuus, miellyttävyys, estetiikka, vakuuttavuus, arvokkuus, ilo, itsetunto, lämpö – asusteenko päässä?

Äkisti herää ajatus: asusteella on tarkoitus, se on itse asiassa minuuteni oleellinen ilmentäjä. Naisten vaatetukseen mutta ennen kaikkea ihmiseen laajalti katsova Nurmi alleviivaa heränneen ajatukseni viimeistään seuratessani taidolla asustetun mallimme heräämistä hehkuunsa Kimin hymyilevässä ohjeistuksessa: ”Hei, ajattele itsesi elämäsi onnellisimpana ihmisenä. Jokaisen pitää saada olla oman elämänsä onnellisin ihminen”. Minä tarvitsen välittömästi muhkean huivin halausta, ajattelen.

1. Hatut

Klassiset ja ajattomat hatut ovat syysasusteiden must-juttu. Villasta ja muista luonnonmateriaaleista valmistettu hattu lämmittää ja suojaa, mutta on myös kasvojen kaunis ja monikäyttöinen kehys. Syyshattujen värikirjo on klassinen, tyyli ja valikoima detaljeineen pelkistetty.

– Hattu tulee valita ensisijaisesti omien mieltymysten mukaan. Väreistä musta sopii kaikkeen. Kuten myös sopivaa kenkää, myös hattua täytyy sovittaa, lierit asetella tuomaan kantajansa kasvoja ihanteellisesti esiin, korostaa Nurmi.

Suomalaisessa katukuvassa pipojen ja myssyjen meren keikkuessa vastaan –  harvemmin silmää tervehtii lierihattu. Miksi?

– Todella usein kuulen repliikin ”mulle ei sovi hattu”, mikä ei ole totta. Ajatellaan, että hiukset ovat se naisen kruunu. Hatut on meillä mielletty menneiden vuosikymmenten jutuksi, lähinnä niitä on hankittu juhlapäähineiksi, esimerkiksi häihin morsiamen äidin päätä koristamaan, Nurmi pohtii. Hän kannustaa unohtamaan fiiniyden ja arvokkuuden tunnun turhan vieroksunnan.

– Hattu on tietynlaisessa uusvanhuudessaan arvokkaalla tavalla muuta vaatetusta tukeva, ihmisen ansaittuun ryhtiinsä nostava, uskottavuudestakin viestivä ja monikäyttöinen päähine.

2. Käsineet

Syyskäsineen on estetiikkansa lisäksi oltava lämmin, suojaava ja erityisesti toimiva. Hyvin istuva, sormia pitkin kulkeva napakka käsine helpottaa kännykän ja tabletin käyttöä, eikä pakota tarttumaan kovaa kiinni.

– Suomalaiset ostavat paljon käsineitä, koska niitä myös hukataan paljon ja ilmasto on kylmä. Laadukas nahka- tai mokkakäsine pitää käden lämpimänä, muotoutuu ja kestää aikaa. Jos minun pitäisi hankkia yhdet laadukkaat syyskäsineet, mikä olisi ihanteellinen valinta?

– Musta, napakka ajohanskatyylin käsine, Nurmi vastaa hetkeäkään miettimättä.

– Musta käsine käy kaikkeen, värimaailmassa on tänä syksynä myös beigeä, ruskeaa ja oranssia, valinnan varaa on. Valintaan vaikuttaa myös sormien pituus ja kämmenen koko. Käsine viimeistelee muun vaatetuksen viestien mielestäni asiallisuudesta, vakuuttavuudesta ja tyylitajusta.

3. Shaali

Syksyn shaalivalikoiman materiaalina käytetään melko pitkälti tehokkaasti lämpöä varaavaa villaa. Neutraalien värien rinnalla shaaleissa nähdään nyt enemmän väriä ja ruutukuoseja. Asusteena shaali sopii monelle vartalotyypille, ja sillä voi joko peittää tai korostaa vartaloa. Ailahtelevassa syyssäässä päällystakin paksuuden valinta voi olla haastavaa, ja silloin shaali on hyvä vaihtoehto, helppo riisua pois tai heittää päälle. Shaalia asusteena käytetään melko paljon.

– Näkisin shaalin käytössä tällä hetkellä enemmän mahdollisuuksia mielikuvitukselle, Kimi Nurmi pohtii.

– Shaali on asusteena dominoiva, mutta sitäkin voi asustaa esimerkiksi rintaneulalla tai kietoa ylleen vaihtelevilla tavoilla.

4. Laukut

Syksyn laukkuvalikoima on monimuotoinen, mutta kuoseja on esillä kesään nähden vähemmän. Mustat ja ruskeat laukut toimivat aina, mutta yksityiskohdissa valinnanvaraa on loputtomiin: solkia, kultaa, hopeaa, liuskoja, vetoketjuja – joka merkillä oma juttunsa. Materiaalina laadukkaassa laukussa on lähes poikkeuksetta nahka.

Kimi Nurmi suosittelee kahden laukun strategiaa: toisiaan tyylillisesti tukevan työ- ja iltalaukun hankintaa.  Näin tulee ostaneeksi toiminnallisuuden ja estetiikan samalla kertaa. Työlaukkua valitessa tärkeintä on miettiä, mikä on kookkain siinä kulkeva esine, eikä valita yhtään oleellisinta sisältöään suurempaa käyttölaukkua.  Iltalaukkuun puolestaan ei välttämättä tarvitse mahtua kuin kännykkä, avaimet ja huulipuna. Iltalaukku kannattaa sovittaa päivälaukun sisään mahtuvaksi. Työminästä juhlavampaan on nautinnollista vaihtaa viestikapulana kaunis iltalaukku, ja elämästä nauttimiseen Kimi Nurmi kannustaa:

– Jos menet esimerkiksi töistä suoraan afterwork-bileisiin, voi työlaukun helposti jättää narikkaan, vaihtaa sirompaan iltalaukkuun ja kas, hetken keveys ja tyylikkyys nousee aivan eri tavalla esiin, Nurmi perustelee.

5. Huivit

Ihoa vasten miellyttävä, luonnonmateriaaleista valmistettu syyshuivi on klassikkoystävä. Huivi lämmittää viimassa vaeltavaa ja nostaa vaatteen kuin vaatteen uuteen valoon. Klassisuudessaan huivit ovat pitkäikäisiä asusteita, ja nyt niissä nähdään paljon lisää värejä, Kimi Nurmi kertoo.

Huivit ovat helppoja säilyttää, ja niitä on helppo vaihdella oman mieltymyksen mukaan tukemaan ja nostamaan omaa olemusta.

Miten huollat ja säilytät asusteesi: Kimi Nurmen parhaat vinkit

Asusteista huolehtimisen yleistä ohjenuoraa kysyttäessä Kimi Nurmi tarjoilee muuatta menneiltä vuosilta elämään jäänyttä mainosslogania: riittävästi ”rakkautta ja Substralia”.

– Tämä pätee mielestäni kaikkeen, mistä haluat pitää huolta, mitä rakastat. Ihmisiin, kukkiin, vaatteisiin, asusteisiin. Mielestäni vaatteella on sielu; en minä ihmisen sieluakaan heittäisi tai rypistäisi korin pohjalle, Nurmi runoilee.

Kausiasusteiden säilytystä voi ajatella käytännöllisyyden lisäksi sisustuksellisena elementtinä. Hattujen säilytykseen ei enää niinkään käytetä laatikoita, vaan ne on hyvä asetella vaakatasoon hyllylle niin, että niillä on riittävästi tilaa hengittää. Varsinkin vaaleissa ja aremmissa luonnonmateriaaleissa kannattaa käyttää tekstiilisuojaa.

Sama hoito-ohje pätee myös useisiin käsineisiin ja laukkuihin. Nahka materiaalina ei välttämättä vaadi erityistä hoitoa. Käsineet lepäävät parhaiten koreissa ja laatikoissa. Shaalin Kimi Nurmi ohjeistaa viikkaamaan hyllylle, jottei henkari jätä siihen jälkiään. Huivit viihtyvät kauniisti viikattuina. Niin shaalit kuin huivitkin kannattaa tuulettaa säännöllisesti, ja mohairista valmistetut huivit säilyttävät kuohkean olemuksensa parhaiten mohairkamman avulla. Laukut Kimi Nurmi kertoo itse säilyttävänsä vierekkäin lattiatasossa, josta mieleisin on helppo napata mukaan.

– Jos kyseessä ei ole päivittäislaukku, käyttäisin varta vasten säilytystarkoitukseen valmistettua laukkupussia, Nurmi kertoo. Useiden laadukkaiden laukkujen mukana laukkupussi tulee nykyään oheistuotteena, antaen laukun hengittää rauhassa, vartoessa vuoroaan kulkea käyttäjänsä käsivarressa.

MIKÄ: Loftasunto, 1h+ k + wc + kh,  82,5 m². MISSÄ: Talissa, Helsingissä. TÄÄLLÄ ASUU:  Eläkkeellä oleva yrittäjä Hilkka yhdessä kahden villakoiransa Fifin ja Rekun kanssa.

Asunnossa on paljon selkeitä pintoja ja isoja ikkunoita. Metalliset liesisaarekkeen huuva ja alaslaskettu katto sopivat oivallisesti vanhaan teollisuustilaan. Hilkka valitsi lattiaan ajattoman koivuparketin. Kartellin Eros-tuoli on tilan väripilkku ja katseenvangitsija.

Raikkaan syysilman ulos houkuttelemat kävelijät reippailevat kohti Talin siirtolapuutarhaa. Helvarin keltaiseksi rapattu radiotehdas näyttää kadulle yhtä tyylikkäältä kuin valmistumisvuonnaan 1939. Radiotehdas on nykyisin 39 asunnon muodostama asunto-osakeyhtiö. Talon menneisyys tehtaana käy selväksi heti porraskäytävässä. Lattia on lakattua betonia ja katossa roikkuvat krouvit metalliverkot. Rapun seinää koristaa suuri mustavalkoinen valokuvasuurennos, jossa työntekijät ahkeroivat putkiradioita suomalaisille.

– Talissa on minusta parasta hienot ulkoilumaastot ja siirtolapuutarha. Löysin täältä itselleni mieleisen kodin neljä vuotta sitten, kertoo Hilkka.

Hilkka on kattanut brunssin ystävättärelleen Monikalle. Fifi ja Rekku nautiskelevat nojatuolin selkänojalla vakiopaikoillaan. Vakosametilla verhoiltu Loft-nojatuoli on hankittu Formverkistä. Hauska Rabbit-lamppu on ruotsalaisen suunnittelijatrio Frontin käsialaa, sitä valmistaa hollantilainen Moooi. Balmuirin viltti ja graafinen tyyny ovat Stockmannilta.

MAUT KOHTAAVAT

Hilkan kotona, katutason avarassa loftissa ei soi putki- tai mikään muukaan radio, vaan siellä pulppuaa iloinen puheensorina. Ruokapöydän ympärillä viimeisimpiä kuulumisia vaihtavat Hilkka ja hänen ystävänsä Monika.

Eteisen väritys rauhoittaa tilan. Eteisestä on kulku kylpyhuoneeseen ja vessaan. Säilytyspulmia on ratkottu Kartellin pinottavilla Componibili-kalusteilla ja Hayn Stand Loop -vaaterekillä. Eteisen alaslaskettu katto on metalliverkkoa.

– Monikalla on tyylitajua, sparraamme toisiamme sisustuksessa. Monikalle sisustamisesta on tullut uusi ammatti, mutta minulle se on edelleen vain rakas harrastus. Makumme kohtaavat jopa siinä määrin, että olen hankkinut Monikalta kalusteita ja valaisimia. Olin aikeissa hankkia Moooin pupulampun, mutta Monikalla oli yksi ylimääräinen. Hän antoi sen minulle, Hilkka vinkkaa sohvaryhmän vinkeään pöytälamppuun.

Jutustelua seuraavat päät kallellaan Hilkan kaksi villakoiraa Rekku ja Fifi.

Eteiseen on luotu kontrasteja valitsemalla materiaaleja kiiltävästä mattaan. Georg Jensenin Ribbons-tuikkulyhty hehkuu tummanpuhuvaa tulta.

SELKEIDEN LINJOJEN KOTI

Loftasuntoja on vähän tarjolla. Pääkaupunkiseudullakaan ei ole usein myynnissä vanhoihin teollisuuskiinteistöihin tehtyjä asuntoja. Hilkan houkutteli pois Helsingin ydinkeskustasta koti, jossa oli kaivattua avaruutta ja valoisuutta. Samaa tunnelmaa hän oli hakenut edellisiin koteihinsa purkamalla niistä turhilta tuntuneita väliseiniä.

– Rakastan avaruuden ja tilan tuntua, joka on loftille ominaista. En voinut sivuuttaa harvinaista mahdollisuutta muuttaa oikeaan
loftiin, Hilkka kertoo.

Keittiön tilankäyttö on tehokasta. Vesipiste, mikro ja jääkaappi ovat sisäseinällä, niiden vastaparina on tilava liesisaareke. Materiaaleina vaalea koivu, ruostumaton teräs ja valkoinen MDF-levy.

Valkoisen ja koivuparketin yhdistelmä on hyvä tausta Hilkan linjakkaille kalusteille.

– Pidän selkeistä linjoista ja väreistä, niin kalusteissa kuin kodissakin. En perusta koriste-esineistä tai väri-iloitteluista, Hilkka miettii.

Entiselle vaatealan yrittäjälle materiaalit, niiden laatu ja luonne ovat erityisen rakkaita. Hilkalle on kodissa tärkeää se, miltä asiat näyttävät, mutta myös se, miltä ne tuntuvat. Hän pitää pehmeistä, samettisista ja turkismaisista materiaaleista.

Teehetki on nopeasti katettu, kun pöydälle nostaa teekannun, jonka alle kätkeytyy myös teekuppi. Metallinen Blow Up Mat -pannunalunen on Alessin, keraaminen tagine-pata Emile Henryn.

VAIHTUVA JÄRJESTYS

Avara tila, jonka huonekorkeus on kolmisen metriä, vaatii kalusteilta kokoa ja luonnetta. Pieneen näpertelyyn ei näissä kuutioissa kannata sortua. Yhtenäinen tila on vaihtelunhaluisen sisustajan leikkikenttä.

– Juuri nyt sohva ja oleskeluryhmä ovat tässä tilan keskellä. Sängyn paikka on puolestaan tuolla vaatekaappien ja kylpyhuoneen lähellä. Ja ruokapöytä sopii myös tähän keittiön viereen, Hilkka toteaa.

Piirustusmallikäsi on Hayn mallistosta. Harri Koskisen Block-lamppu sopii keittiön teräksiseen tunnelmaan.

Kalusteet vaihtavat paikkaa fiiliksen mukaan. Hilkasta on hauskaa vaihtaa kalusteiden paikkoja ja kokeilla, mikä vaikutus niillä on asunnon henkeen. Se on kuin nopea miniremontti. Todellinen remontti Hilkalla on vasta suunnitelmissa.

– Olen sisustuksen suhteen varsin vaihtelunhaluinen. Minulla on ollut täällä muun muassa Eero Aarnion suunnittelema, katosta roikkuva Ring-tuoli. Seuraan netin osto- ja myyntipalstoja ahkerasti. Etsiskelen mielelläni hyviä löytöjä ja kierrätän ahkerasti. Minusta on turha jäädä kiinni johonkin tavaraan, josta en enää pidä, Hilkka sanoo.

Ruokailutilan valkoisen värin rikkovat pienet harkitut väriläiskät. Ruokapöytä ja tuolit ovat kotimaista 50-luvun suunnittelua. Valkoinen maalipinta tekee ruokailuryhmästä modernin. Minimalistinen senkki on kulkenut Hilkan mukana jo pitkään. Nurkassa ”valuu” Riikka Latva-Sompin Dripping-veistos vuodelta 2010. Lattialla loistaa Ligne Rosetin lasivalaisin.

SELKEÄT SUOSIKIT

– Haluan lisää teollisuushenkeä kotiini. Leveistä harmaaksi patinoituneista lankuista tehty lattia ja teräksinen keittiö ovat lähitulevaisuuden projekteja, kertoo Hilkka.

Klassista naiskauneutta on niin Piero Fornasettin tyynyssä kuin Kuutti Lavosen grafiikassa. Mustavalkoiset tyynyt ovat Missoni Homen.

Kodin kalusteet ovat yhdistelmä uutta ja vintagea. Asunnon keskipiste on Flexformin harmaa sohva, johon Hilkka on teettänyt valkoiset vaihtopäälliset. Muhkean sohvan parina on Formverkin Loft-nojatuoli, jonka pehmeään syliin mahtuu helposti kaksi istujaa. Nojatuoli on Rekun ja Fifin suosikkipaikka. Kodin uusin tulokas on valkoiseksi maalattu ruokapöytä 50-luvulta.

Yhtenäinen iso tila on todellinen sisustajan leikkikenttä. Sisustuksen keskipisteenä oleva Flexformin sohva vaihtaa väriä fiiliksen mukaan mustasta valkoiseen irtohupuilla. Kodin vaatesäilytys on hyvässä järjestyksessä viidessä kiintokaapissa ja senkkien laatikoissa. Hilkka ottaa Fifin ja Rekun mukaan lenkille Talin vaihteleviin maastoihin.

Omaksi kestosuosikikseen Hilkka nimeää Ingo Maurerin valaisimet. Kirjaimellisen lennokas Lucellino-pöytävalaisin on seurannut Hilkkaa kodista toiseen 2000-luvun alusta lähtien.

– Minusta esineissä saa ja pitää olla leikkisyyttä ja kepeyttä, kuten tuossa Frontin suunnittelemassa ja Moooin valmistamassa Rabbit-valaisimessa, Hilkka tuumaa.

Hayn sirolla DLM-pikkupöydällä oleva Ingo Maurerin pöytälamppu on Hilkan ikisuosikki. Taustalla loistaa Flossin Miss K, jonka on suunnitellut Philippe Starck.

VALOLLA ON VÄLIÄ

Elämä yhtä suurta tilaa olevassa kodissa sopii Hilkalle. Hän pitää valosta eikä kaipaa edes verhoja ikkunoihin. Hilkalle kodin oikea valaistus on tärkeä. Asunnossa ei ole yhtään yleisvalaisinta katossa, vaan koko joukko pieniä tunnelmavaloja: ikkunalaudalla, lattian rajassa ja säilytystasojen päällä. Kaikkien valaisimien muotokieli on selvästi moderni. Hilkalle sisustuksen minimalistinen selkeys on rauhallinen tausta asumiselle.

Pörheän maton parina on pehmeä samettinen päiväpeitto ja talja. Yöpöytänä on monitoiminen Bubu-jakkara, jonka kannen alta löytyy säilytystilaa. Iltalukemisille on pieni kirjahylly, joka on koottu neljästä 30 senttiä pitkästä Lack-hyllystä.

Perheen koirakaverit nauttivat avaran kodin tarjoamasta väljyydestä ja hyvistä näkymistä viereiselle kävelytielle. Sininen taivas loistaa ikkunan takana kutsuvasti. Hilkka nappaa eteisen Componibili-säilytyskalusteesta esille kaksi talutushihnaa, on koirien päivälenkin aika.

Herkkä nuoren naisen muotokuva on Anni Henrikssonin Lainattu Valo. Teos on löytö Helsingin taiteilijaseuran teosvälitystapahtumasta Kaapelitehtaalta. Kasmir-kuvioinen tyynyliina on Stockmannilta.

Ensimmäiset muistikuvat kiusaamisesta kerhosta ennen kouluikää. Jouduin porukan ulkopuolelle ja muistan, kuinka yksinäiseksi tunsin itseni. Ala-asteella mukaan tuli yksin jättämisen lisäksi töniminen ja potkiminen. Välitunnit olivat kamalimpia. Valitsin paikan oven pielestä. Siinä oli turvallisinta. Kengän kärjet tulivat tutuksi, sillä en paljon uskaltanut katsettani nostaa.

En myöskään halunnut mennä ruokailuihin mukaan. Siitä seurasi anemiaa ja jouduin olemaan pitkiä aikoja pois koulusta. Kun palasin, kiusaajat haukkuivat koulupinnaajaksi. Kiusaamisen syyksi riitti mikä tahansa. Olipa päälläni minkälaisia vaatteita tahansa, niille naurettiin.

Linja-auton odottaminen koulupäivän jälkeen oli pelottavaa. Pääni työnnettiin jonkun kerran lumihankeen ja tunsin tukehtuvani. Kun pääsin kotiin, olin aivan poikki. Koulutehtäviä en jaksanut enää tehdä, kun kaikki voima meni palautumiseen.

Minulla ei ollut koulussa yhtään ystävää. Tunsin valtavaa häpeää, kun olisi pitänyt tehdä esimerkiksi ryhmätöitä. Minua ei halunnut ryhmäänsä kukaan. Opettajat eivät juurikaan puuttuneet tilanteeseen. Muutaman kerran kiusaamistapauksia selviteltiin koulussa, mutta kiusaaminen kuitenkin jatkui.

Minulla oli joitakin ystäviä tuttavaperheiden lapsista koulun ulkopuolella. Se auttoi jaksamaan.

Kauneuskisasta alkoi vahvistuminen

Kiusaaminen muuttui entistä vakavammaksi ylä-asteella. Kerrankin kaulallani pidettiin puukkoa. Ajattelin kuolevani. Moni näki tilanteen, mutta kukaan ei sanonut mitään.

Selviytymisen kannalta tärkeä käännekohta tuli kesätapahtumasta, joihin osallistuin perheeni kanssa. Siellä minua pyydettiin yllättäen osallistumaan kauneuskilpailuun. Olin silloin 15-vuotias.

En vieläkään tiedä, mistä sain siihen rohkeuden, mutta menin mukaan. Siitä alkoi vahvistumiseni. Kiusaaminen jatkui, mutta ei enää satuttanut niin paljon.

Jos se kokemus olisi jäänyt tapahtumatta, en tiedä koska olisin päässyt jaloilleni. Olen huomannut, että monet esiintyvät taiteilijat ovat puhuneet kiusaamiskokemuksistaan. Tunnen samaistumista heihin. Esiintymishalu ja into lavalle on niin kova. Teen nykyisinkin XL-mallin töitä ja esiinnyn muotinäytöksissä.

Työpaikkakiusaaminen oli shokki

Koulun jälkeen tein myyjän töitä ennen kuin hakeuduin turvallisuusalalle. Olin kokenut kouluaikana fyysistä väkivaltaa enkä kavahtanut sen uhkaa. Koin myös oikeudenmukaisuuden erittäin tärkeäksi.

Oli kamala paikka huomata, että eristäminen alkoi uudelleen työelämässä. Kun menin pöytään, muut lähtivät pois. Minua mitätöitiin ammatillisesti. Sain fyysisiä oireita, sydän tykytti ja kädet hikosivat niin, että paperi kädessä kastui.

Jos työntekijää hajottaa työnantajan omaisuutta, siitä tehdään heti loppu. Mutta jos työntekijä särkee henkisesti toisen työkaverin, kukaan ei tee mitään. Se on todella väärin.

Kokemus mylläsi todella syvältä. Olen kuitenkin selvinnyt ilman masennuslääkkeitä ja olen itse suoni rämpinyt.

Moni neuvoi minua ottamaan lopputilin, mutta miksi olisin niin tehnyt. Olin saanut työpaikan ja halusin sen pitää. Jos ihminen jää tässä kohtaa yksin ilman työtä, on vaarana syrjäytyä. Lapsuuden kiusaamiskokemukset auttoivat minua. Tiesin, että tästä voi selviytyä.

En mieti kiusaajiani

Olen miettinyt, olinko aikuisena alttiimpi kiusaamiselle, koska minua oli kiusattu aiemmin. Jäikö kiusatun rooli päälle? Olivatko työpaikkakiusaajat entisiä koulukiusaajia? En tiedä.

Yksi syy aikuisiän kiusaamiseen on varmaankin kateus. Mutta eihän itse voi syytä varmaksi tietää. En sitä tiedä aikuisiän kiusaamisesta kuten en tiennyt koulukiusaamisestakaan. Lapsena etsin syytä itsestäni. Pohdin jatkuvasti, mitä olin tehnyt väärin. Toisaalta ihmettelin, miksi kohteena olin aina vain minä. Sama ihminen vuodesta toiseen.

Nyt aikuisena, kun kiusaaminen on jo takanapäin, en mieti enää kiusaajiani. En kuitenkaan ole voinut unohtaa vakavimpia kiusaamistilanteita.

Enää en alistuisi

Itseäni olen hävennyt aivan turhaan. Jos joutuisin uudelleen samaan tilanteeseen, kysyisin kiusaajalta: miksi sinä kiusaat? En antaisi asioiden enää mennä niin pitkälle.

Jos nyt kohtaisin koulukiusaajani jossain, se ei enää herättäisi mitään muistoja. Menneet ovat menneitä ja nyt on nyt.

Kiusaaminen on tehnyt minusta toisaalta vahvan, sitkeän ja oikeudenmukaisen, mutta toisaalta varauksellisen. Seuraan ihmisten sanatonta viestintää tarkoin. Olen sosiaalinen luonne, enkä valikoi ihmisiä. Haaveilin aina kuuluvani porukkaan. Nyt siitä ei tarvitse enää haaveilla. Kaikki on nyt hyvin.

400 g keitettyjä perunoita
150 porkkanoita
1 rlk hienonnettuja yrttejä, esim. persiljaa ja rakuunaa
3 kevätsipulin vartta
suolaa
3 keltuaista
3 valkuaista
300 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl maitoa
noin 1/3 dl vehnäjauhoja
paperisia muffinivuokia

1. Leikkaa keitetyt perunat pieniksi kuutioiksi. Raasta porkkana karkeaksi raasteeksi. Hienonna kevätsipuli. Sekoita perunat, porkkanaraaste, kevätsipuli, yrtit ja suola keskenään.

2. Sekoita keltuaiset, tuorejuusto ja maito. Lisää jauhot ja sekoita tasaiseksi.

3. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele vaahto varovasti keltuais-juustoseokseen. Sekoita juures- ja munaseokset keskenään.

4. Jaa massa muffinivuokiin ja kypsennä 175-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia, kunnes muffinit ovat kauniin kullanruskeita.

5. Tarjoa perunamuffineita liharuokien lisäkkeenä.

Tuliko vedettyä satsi grillimakkaraa ja nyt pöhötyttää? Pompi pöhö pois! Trampoliini on mitä parhain paikka laittaa lymfakiertoon (eli sisäiseen roskakuskiimme) vauhtia. Nesteet ja kuonat saavat kunnolla kyytiä. Samalla teet jalkojen lihasvoimatreenin ja pidempi pomputtelu käy jo kestävyystreenistä. Joustava hyppyliike vahvistaa myös luustoa. Eittämättä trampalle jäävät myös huolet ja murheet.

Testaa itse: Helsinkiin avattiin keväällä trampoliinipuisto.

Jäänsinistä puuvillaa

”Saana & Ollin Aitta-matto on valmistettu kierrätetystä puuvillasta. Jäänsininen on trendiväri!”

Johanna Hörkkö, Kotilo

”No Vivartelle Saanan ja Ollin suunnittelemat puuvillamatot – hankkisin minkä vaan niistä.”

Maire Haarla, Kettukarkki

Salmiakkia lattialle

”Juuri nyt haaveilen Svaneforsin puuvillaisesta, valkoisesta matosta tummanharmain salmiakkiraidoin.”

Marja Korhonen, Vaaleanpunainen hirsitalo

Hillittyä villaa

”Ostin juuri suosikkini, Annon Jalpaikka-villamaton.”

Tiina Kälkäinen, Pics, dots and stripes

noin 1 kg keskikokoisia punajuuria
esim. omenapuulastuja savustamiseen

Lisäksi:

tilkka öljyä
tummaa balsamiviinietikkaa
tilkka hunajaa
sormisuolaa
rouhittua mustapippuria
noin 2 rkl tuoretta timjamia hienonnettuna

1. Pese ja kuivaa punajuuret.

2. Laita punajuuret folion päälle pystyyn.

3. Savusta punajuuria noin 1 tunti, kunnes ne ovat pehmenneet. Anna jäähtyä.

4. Kuori ja lohko punajuuret. Asettele lohkot tarjoiluvadille.

5. Pirskota päälle öljyä ja balsamiviinietikkaa sekä hunajaa ohuena nauhana. Mausta vielä suolalla, pippurilla ja timjamilla.

Valmistusaika: noin 15 minuuttia + kypsennysaika noin 1 tunti
Vaikeusaste: melko helppo
Hinta: noin 3 euroa

Karamellisoidut purjot:

350 g purjosipuleita (tai salottisipuleita)
vettä purjojen keittämiseen
2 rkl voita
6 tl sokeria
2 tl vettä
½ dl mantelilastuja

1. Leikkaa purjot ohuiksi renkaiksi. Laita ne kattilaan ja lisää vettä niin paljon, että purjojen päälle jää noin sentin verran vettä. Keitä purjot pehmeiksi, noin 10 minuuttia.

2. Sulata voi ja sokeri kattilassa. Lisää 2 tl vettä ja purjot. Paista purjoja keskilämmöllä niin kauan, että ne alkavat saada väriä. Lisää mantelilastut ja paista, kunnes ne ovat paahtuneet.

3. Tarjoa karamellisoituja purjoja liharuokien lisäkkeenä.

Reittimme Pariisista kohti Normandiaa seurailee Seineä. Pellot levittäytyvät vihreinä. Pujahdamme keskiaikaisen kylän läpi. Mutkitteleva tie kapenee ja puikkelehtii toisen kylän halki. Raukeasti auringossa lekotteleva kissa säpsähtää torkuiltaan ja pinkaisee pakoon, kun auto kurvaa ohitse. Kylän paksut kivimuurit ja pikkutalot ovat kuin postikortista. Niittyä halkoo puro, jonka vieressä on luhistumaisillaan oleva kivinavetta.

Ajamme pienen tilan ohi, toisenkin, kolmannen portilla on juustomyyntikyltti. Paikallisia tuottajia on paljon, joten juustojen, siiderin ja calvadosin tekemiseen voi tutustua suoraan tiloilla.

Kuin postikortti: Seinen rannalla sijaitsevan Honfleurin satama on viehättävä.

Lehmillä pandalasit

Nyt haiskahtaa maaseutu, ihan ehta sellainen. Ollaan Calvadosissa, Ala-Normandiassa. Domaine Saint Hippolyten maatilan navetan nurkalta ajaa traktori täyden lantalastin kanssa. Touranbyn suvulle kuulunut, 1400-luvulla perustettu tila on osuuskunnan omistuksessa, ja tilalla on 120 lehmää. Niityllä käyskentelevät lehmät kurkistavat tulijoita uteliaina. Nämä eivät ole mitä tahansa otuksia, vaan aitoja normandialaisia. Niitä on erivärisiä, mutta kaikilla on mustat rinkulat silmien ympärillä, aivan kuin pandakarhuilla.

– Kun viikingit tulivat Normandiaan, he toivat tänne omaa karjaansa, joka sekoittui paikallisten lehmien kanssa ja tuloksena on normandianrotu, kertoo tilalla työskentelevä Marina Bouteiller.

Domaine Saint Hippolyten tähtiä ovat lehmät. Aitoja normandialaisia on tilalla 120.

Niiden pastöroimattomasta maidosta tehdään tilalla Petit Pavé d’Auge-, Livarot- ja Pont l’Évêque -juustoja. Juustoja valmistetaan lämpimässä, 28-asteisessa huoneessa. Niitä sekoitetaan käsin, jotta juustoon saa hyvän tuntuman. Juustoja sekoittelevat ja telineitä nostelevat naiset näyttävät vahvoilta. Ei ihme, että heidän hauiksensa pullistelevat: juustoteline on painava, 18 kiloa.

– Massa pannaan muotteihin, tasoitetaan ja laitetaan valumaan. Juustot laitetaan telineille ja kolmen päivän päästä ne otetaan pois muoteista, suolataan ja annetaan kypsyä, Marina kertoo.

Lisieux’n lähellä sijaitsevan Domaine Saint Hippolyten päärakennus on idyllinen majapaikka.

Maisteltuamme juustoja tuliaiskassiin sujahtaa tuhdin tuoksuinen Livarot ja kullankeltainen Pont l’Évêque. Tilan komea päärakennus on hedelmäpuiden ympäröimä. Idylliseen paikkaan tekisi mieli majoittua pidemmäksi aikaa, mutta suuntaamme kohti Normandian ylpeyttä: merta ja rannikkoa.

Caenin kaupungin rue Saint-Pierre -kävelykatu on täynnä kahviloita ja putiikkeja.

Merenelävien herkät maut

Puhdas meri tuoksuu, kun nuuhkaisee avattua osteria. Terassille on katettu erikokoisia ostereita maisteltaviksi. Arromanchesin lähellä sijaitsevalla La Calvadosiennen tilalla ostereita on laatikoissa, liukuhihnalla ja merivesialtaissa. Osterit lajitellaan koon mukaan, erotellaan toisistaan ja katsotaan, että ne ovat eläviä ja kunnossa.

– Tuotamme 300 tonnia ostereita vuodessa. Täällä on niille hyvät vedet: paljon planktonia ja hyvät merivirrat, jotka huuhtovat sairaudet pois, kertoo tilalla työskentelevä Birgitte Breyne.

Rannikolla kohoaa paikoin kalkkikivikallioita. Alhaalla siintävät Arromanchesin kaupunki ja ranta, jota brittijoukot käyttivät Normandian maihinnousussa.

Normandiassa osterit eivät ole ylellisyyttä eikä niiden hintakaan ole kovin korkea: tusina maksaa neljä euroa.

– Paikalliset syövät ostereita etenkin jouluna ja pääsiäisenä, silloin on kysynnän huippu. Lisäksi niitä viedään täältä kaikkialle Ranskaan ja myös Italiaan, Breyne kertoo.

– Osterita kannattaa puraista pari kertaa, näin merenelävän herkät maut irtoavat parhaiten.

Osterit lajitellaan koon mukaan, erotellaan toisistaan ja katsotaan, että ne ovat eläviä ja kunnossa.

Ylpeyttä ja ylisanoja

Osterit ovat tällä kertaa alkupala, sillä pääruoaksi on luvassa kampasimpukoita. Yksi maihinnou-surannikon kalastajakylistä, Port-en-Bessin, on siihen oiva paikka. Kalan vahva tuoksu tulvahtaa, kun astumme autosta. Parkkipaikan viereen, satama-altaan kupeeseen on levitetty kalaverkot kuivumaan. Viihtyisä parin tuhannen asukkaan pikkukaupunki huokuu viipyilevää tunnelmaa.

Kuvauksellinen Honfleur on täynnä viehättäviä kahviloita ja ravintoloita.

Fleur de Sel -ravintolassa tarjolla on kampasimpukkaa purjo-siiderikastikkeen kanssa.

– Kampasimpukkaa valmistetaan perinteisesti kerman ja calvadosin kanssa, mutta joka suvulla on oma reseptinsä. Äitini valmistaa niitä persiljan ja viinin kanssa, sanoo oppaamme Marion.

Hän kertoo alueen perinteisistä ruokalajeista: täällä syödään paljon äyriäisiä, kalaa, nautaa, Bayeux’n possua, sisäelimiä sekä kanaa siiderikastikkeessa. Kun Marionilta kysyy, syökö hän itse paljon perinteisiä ruokia, hän punastuu ja kertoo miehensä pitävän niistä kovin paljon.

Tuhdin tuoksuinen Livarot on yksi Normandian ylpeyksistä. Kiekon ympärille kiedottu osmankäämin lehti pitää juuston koossa.

Terveysvalistus ei ole muuttanut normandialaisten ruokavaliota: kermaa ja voita käytetään surutta.

– Ja tietysti juustoja. Kun olen ulkomailla, kaipaan camembertiä, sillä tavallisesti syön sitä joka päivä, Marion sanoo.

Kun normandialaiselta kysyy, mikä on paikallisen keittiön ydin, on vastaus aina sama: meri ja maa. Ylpeyttä huokuen kaikki ylistävät normandialaista ruokaa. Oli kyseessä sitten Isignyn voi, siideri tai osterit, ovat superlatiivit kunniassa. Kaikki on yksinkertaisesti maailman parasta. Riippumatta siitä, syökö ylistäjä kyseisiä herkkuja itse vai ei.

Omenaisia juomia

Omenaiset aromit kiemurtelevat lasista, kun vuorossa on siiderin maistelu. Bayeux’ssa sijaitseva Caviste on Michel Péronin luotsaama pieni siideri- ja viinitupa, jossa turistit voivat testata juomia. Omenamehuja ja siidereitä maistellaan patongin ja tonnikalatahnan ja camembertin kanssa. Keksien kanssa kokeillaan roseesiideriä, yhdistelmä on voittamaton.

Péron yrittää kehittää yhdessä paikallisten valmistajien kanssa siideriä, joka olisi mahdollisimman vaalea ja sopisi hyvin ostereiden kyytipojaksi.

– Siideri on Normandiassa miltei kansallisjuoma. Takavuosina sitä juotiin joka aterialla. Viime vuosina moni on tosin vaihtanut viiniin. Päärynäsiideriä tarjotaan Normandiassa kuitenkin usein juhlissa samppanjan sijaan, Péron kertoo.

Calvados-tilan päärakennus on 1600-luvulta.

Siiderin suosio ei ole ihme. Normandia on kuin suuri hedelmätarha. Maakunnassa kasvaa satoja omenalajikkeita. Jos on autolla liikkeellä, näkee usein kylttejä, joissa lukee dégustation, maistelu. Silloin luvassa on siiderin tai muun paikallisen tuotteen maistatus tilalla, jossa voi myös tehdä ostoksia.

Omenapuiden ympäröimällä Calvados Christian Drouin -tilalla maistellaan calvadosia, omenaviinaa. Tilalla käy 80 000 vierailijaa vuosittain tutustumassa calvadosin valmistukseen.

Runsas, omenainen ja hieman tamminen tuoksu nousee lasista, johon on kaadettu 25 vuotta vanhaa calvadosia. Lähellä Pont l’Évêquea sijaitseva Christian Drouin on arvostettu tila, jonka juomat ovat saaneet lukuisia laatupalkintoja. Perheyrityksen vanhin juoma on vuodelta 1939, hintaa sillä on 870 euroa.

– Calvadosin maisteluun paras aika on joutilas hetki takkatulen ääressä. Silloin voi keskittyä aistimaan juoman vivahteita kunnolla, sanoo tilalla työskentelevä Christophe Dutois.

Normandialaiset ylpeilevät maukkailla siidereillään. Cidre Bayeux Rosén väri on saatu aikaan omenankuorista.

Mummolan leivontapäivä

Kun juustot, merenelävät, siiderit ja calvados on testattu, on paikallaan vierailu keksitehtaassa. Kutkuttava tuoksu leijailee vastaan jo ovella. Tuoksu tuo mieleen mummolan leivontapäivät. Antoine ja Marie-Laure Cormierin keksitehdas sijaitsee sievässä 500 asukkaan Asnellesin kylässä.

Leipomossa on tehty keksejä 1850-luvulta lähtien. Nykyinen yrittäjäpariskunta on tehtaillut keksejä 31 vuotta. He valmistavat vuodessa neljä miljoonaa keksiä, jotka pakataan nostalgisiin rasioihin.

Asnellesin keksit pakataan nostalgisiin rasioihin

Antoine maistattaa taikinaa, sitten keksejä. Reseptiä hän ei paljasta, mutta ainekset ovat lähistöltä.

– Kekseihin käytetty voi on Isignyn, totta kai, ja kananmunat ovat Bayeux’sta, lähiseudulta, tietysti, Antoine sanoo ylpeästi.

Entä miltä keksit maistuvat? Maailman parhailta – tietenkin, bien sûr.

5 vinkkiä Normandiaan

1. Seinen rannalla sijaitseva, maalauksellinen Honfleur on täynnä keskiaikaisia rakennuksia, putiikkeja, siideritupia ja kahviloita. Impressionistit innostuivat Honfleuristä 1800-luvulla. Taide on yhä kunniassa: kaupungissa on 80 taidegalleriaa. Joen toisella puolella on rosoinen satamakaupunki, Le Havre. Honfleuriin pääsee myös Seineä pitkin Pariisista Bizet-jokilaivalla.

2. Rouenin vanhassa kaupungissa voi astella nupukivikatuja ja ihastella hirsirunkoisia taloja. Victor Hugo kutsui Rouenia sadan kellotornin kaupungiksi. Yksi Ranskan komeimmista kirkoista on Rouenin katedraali, jota Claude Monet maalasi sarjassaan Cathédrales de Rouen. Katedraalin kryptassa on Rikhard Leijonamielen sydän. Rouenin tunnetuin hahmo on Jeanne d’Arc, joka poltettiin roviolla vuonna 1431. Vanhassa kaupungissa rue du Gros Horloge -kadulla on suklaapuoti Auzou, jossa voi maistella Jeanne d’Arcin kyyneliksi nimettyjä pieniä suklaarakeita.

3. Vilhem Valloittajan Orne-joen rantaan rakentaman Caenin taloista liki 80 prosenttia tuhoutui toisessa maailmansodassa. Betoninen harmaus hätkähdyttää maaseudun vehreyden jälkeen. Vanhaa kaupunkia on kuitenkin vielä jäljellä, ja Caenissa on hyvät ostosmahdollisuudet. Tärkeimpiä nähtävyyksiä ovat linna ja kaksi luostaria. Rue Froide on täynnä pieniä kauppoja. Pääkävelykatu on rue Saint-Pierre. Kulinaristin kannattaa kokeilla Stephane Carbonen Michelin-ravintolan herkkuja. Pääruoat maksavat noin 30–40 euroa.

4. Bayeux on viehättävä keskiaikainen kaupunki. Se on ensimmäinen maihinnousurannikon kaupungeista, jonka liittoutuneet vapauttivat. Bayeux’n ylpeys on 1000-luvulla tehty 70-metrinen seinävaate, joka kuvaa Vilhelm Valloittajan voittoa Hastingsin taistelussa.

5. Arromanches-les-Bains on rauhallinen pikkukaupunki. Hektisimmät hetket siellä koettiin toisen maailmansodan aikaan. D-Dayna siitä tuli maihinnousun keskeinen paikka, jossa brittijoukot nousivat maihin. Kaupungin edustalle rakennettiin yhdessä yössä väliaikainen satama liittoutuneita varten, Mulberry Harbour. Arromanchesin kupeessa sijaitsee Asnellesin kylä ja 11 kilometrin päässä Port-en-Bessinin kaupunki.

Näin matkustat

• Helpoin tapa suunnata Normandiaan on lentää Pariisiin ja jatkaa junalla tai vuokrata auto. Matka Pariisista kestää n. kaksi tuntia.

• Honfleur ja Port-en-Bessin ovat kauniita pikkukaupunkeja, joihin voi majoittua. Jos haluaa asua keskellä maaseutua, on Domaine Saint Hippolyten tilan lähistöllä kiintoisia nähtävyyksiä, muun muassa Lisieux’n kaupunki. Luksuksen ystävän kannattaa suunnata Deuvilleen. Normandian rantapaikkojen kuningattareksi kutsuttu kaupunki on samainen, johon Coco Chanel perusti ensimmäisen putiikkinsa.

• Maihinnousun vuosipäivä on innoittanut monet matkanjärjestäjät viemään suomalaisturisteja tänä vuonna Normandiaan. Esimerkiksi MatkaVekka, Lomalinja ja Pamplemousse järjestävät sinne matkoja.

Vanhusrakkaus on iso juttu. Sitä on vaikea kiistää, kun tietää suomalaisen yhteiskunnan ikärakenteen.

Ellun Kanat –viestintätoimiston julkaiseman Rakkaus-kirjan julkistamistilaisuudessa pappi, kouluttaja ja kirjailija Hilkka Olkinuora halusi puhua vanhenevasta rakkaudesta.

Hän naurahtaa, että nykyisin kaikkea on perusteltava bisnesmahdollisuutena.  Professori Alf Rehn on kirjoittanut ja puhunut paljon vanhustaloudesta.

”Mikseipä siis ei myös vanhusten rakkaus voisi luoda liiketoimintaa?”

Hilkka kertoo esimerkin. Nainen halusi ostaa pitsirintaliivit, jotka saa kiinni etupuolelta. Hän tahtoi tuntea itsensä viehättäväksi.

Eihän sellaisia rintaliivejä ollut missään.

Vanhusrakkaus ei saa olla fyysistä

Suuret ikäluokat aikovat kyllä elää täysillä myös vanhetessaan. Silloin puhutaan matkoista, hotelleista tai vaikka kauniista alusvaatteista ja seksivälineistä.

Vanhojen ihmisten rakkaus on kuitenkin kiusallinen aihe.

”Ihannekuvassa vanha pariskunta pitää söpösti toisiaan kädestä kiinni eikä hikoile kiihkeästi lakanoiden välissä. Vanha rakkaus ei saa olla fyysistä.”

Mielikuva ihmisestä muuttuu

Hilkka Olkinuora kuitenkin arvelee, että mielikuva vanhojen ihmisten suhteista on muuttumassa, esimerkkinä vaikkapa Pirkko Mannolan ja Göran Stubbin rakkaustarina. Hänen suosikkisarjansa on ruotsalainen Hjärtevänner, jossa rakastetaan kaikilla mausteilla.

”Vanhetessa läheisyyden tarve muuttuu, mutta ei se katoa.”

Sairaudet ja fyysinen heikkeneminen eivät poista läheisyyden tarvetta.

Kosketus on aisti, joka on tärkeä ihmiselle koko elämän ajan. Koskettaminen toimii silloinkin kun ei kuule tai näe tai pysty puhumaan. Kosketus lohduttaa ja hellii sananmukaisesti kehdosta hautaan.

Kun Suomessa on tutkittu muistisairaita, terve osapoli on arvioinut, että hellyys ja rakkaus pysyvät ennallaan.

Muistisairaiden suhteessa kaksi asiaa muuttuu. Toinen on työnjako. Terve joutuu ottamaan entistä itsenäisemmän roolin.

Myös mustasukkaisuus lisääntyy. Muistisairaus tekee pelokkaaksi ja mustasukkaiseksi. Siinä ei ole kysymys rakkaudesta vaan hallinnan menettämisestä.

”Olennaisen tärkeää on, että keskinäinen kunnioitus säilyy#”, Hilkka Olkinuora sanoo.

Suuret ikäluokat osaavat vaatia

Hilkan mielestä tässä tulevat hyvällä tavalla esiin suuret ikäluokat, jotka ovat oppineet jo vaatimaan.

He ovat nyt elämän ja kuoleman loukussa. Heillä on velvoitteita iäkkäitä vanhempiaan ja lastenlapsiana kohtaan.

”Ikäpolveni on kasvatettu pitämään ääntä itsestään ja asioistaan. He puhuvat siitä, mitä he näkevät ja mitä he pelkäävät: vanhenemisesta ja kuolemasta.”

Hilkka Olkinuoran laaja haastattelu on julkaistu Oman Ajan numerossa 9/2016.

Florence Foster Jenkins. Draamakomedia. Britannia 2016. O: Stephen Frears. N: Meryl Streep, Hugh Grant, Simon Helberg, Rebecca Ferguson. 111 min.

Viime jouluna Suomessa sai ensi-iltansa Marguerite-niminen elokuva, joka kertoi kiehtovan tarinan laulutaidottomasta laulajasta. Draama perustui todelliseen henkilöön, Florence Foster Jenkinsiin, joka rakasti intohimoisesti oopperaa ja musiikkia.

Tuore brittiversio omintakeisen seurapiirirouvan uskomattomasta elämästä on niin ikään varsin tyylikäs tragikomedia. Upeasti lavastettu ja puvustettu leffa lähestyy aihetta kuitenkin astetta valoisammasta näkökulmasta kuin Marguerite.

Raha kahisee Florencen maailmassa, mutta rakkaus on painavampaa. Eikä massojen mielipiteillä ole välttämättä mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

1920-luvulle sijoittuvan elokuvan miehitys on poikkeuksellisen onnistunut, sillä pääosassa säkenöivän Meryl Streepin rinnalla Hugh Grant tekee yhden uransa sympaattisimmista rooleista. Rillit huurussa -sarjan Howardina tuttu Simon Helberg istuu vangitsevan hyvin persoonallisen pianistin pallille.

Elokuva on hauska, mutta naurunaihe ei suinkaan ole laulaja, joka ei osaa laulaa, vaan liikuttava hyvyys ja huvittava tekopyhyys hänen ympärillään.

Innoluxin Candeo

”Olen jo pitkään haaveillut Katriina Nuutisen suunnittelemasta Candeo-kattovalaisimesta, jota Innolux valmistaa. Valaisin on nerokas pohjolan valo-olosuhteisiin. Siitä voi kytkintä säätämällä valita joko kirkasvalon tai lämpimämmän tunnelmavalon. ”

Johanna Hörkkö, Kotilo

Innoluxin Pasila

”Hankkisin juuri nyt Innoluxin Pasilan mustana.”

Maire Haarla, Kettukarkki

Flos 2097/30

”Blogikollegoitteni innoittamana hankkisin juuri nyt Flos 2097/30-kattovalaisimen kromin sävyisenä. Kyseinen valaisin ei tosin taitaisi sopia meille mihinkään tilaan…”

Marja Korhonen, Vaaleanpunainen hirsitalo

Muuton Grain

”Hienoin on tanskalaisen Muuton minimalistinen Grain-riippuvalaisin. ”

Tiina Kälkäinen, Pics, dots and stripes